» Käsi
» Maitokannun tarina
» Hän on kuningas ja Pelastaja, Hän hallitsee!
» Katkeruus
» Rohkaise itseäsi
» Vapaaksi syyllisyydestä
» Ketä kuuntelet?
» Hän on valo
» Marraskuun mietteitä


Ystävyys
"Ystävä rakastaa kaikkina aikoina, ja veli on syntynyt avuksi hädässä." Sananl. 17:17 (Raamattu Kansalle 2012)
Haluan jakaa ajatuksiani ystävyydestä ja varsinkin naisten välisestä ystävyydestä, koska olen nainen ja tiedän siitä enemmän kuin miesten välisestä kaveruudesta. On suurin Jumalan lahja tavata henkilö, joka tuntuu heti ensi tapaamisesta lähtien tutulta, lämpimältä ja luotettavalta.

Jumala antaa elämäämme ihmisiä, joihin voimme luottaa ja jotka auttavat vaellustamme Hänen edessään. Elämä ei aina ole helppoa, mutta ystävä kantaa kuormaasi vierelläsi aina kun sitä tarvitset, samoin kuin sinä kannat hänen kuormaa. Kaikessa on kyse rakkaudesta, kunnioituksesta, kiintymyksestä ja hyväksynnästä.

Jos olet naimisissa, tiedät ettei puolisosi aina ymmärrä sinua, ei vaikka toinen sitä kovasti tahtoisikin. Syynä on se, että me olemme niin erilaisia, miehet ja naiset. Mutta ystävä ymmärtää. Hän tietää miten kuunnella, kun alat puhumaan niin kuin naiset puhuvat; maalaillen taustat yksityiskohtia myöten ja asiaan liittyvät muut jutut (eli siis lisää yksityiskohtia). Ystävä tietää, että sinusta kaikki on yhteydessä toisiinsa ja että tunteet vaikuttavat kaikkeen. Hän tietää, miten aivosi toimivat ja ymmärtää jatkuvaa monien asioiden yhtäaikaista suorittamista. Hän voi puhua kanssasi tuntikausia sohvasi väristä ja verhoista olohuoneessasi. Hän ymmärtää yksityiskohtien huomaamiskykysi.

Ystävyys ei näe ihon väriä, ei ylimääräisiä kilojasi, ei ryppyjä tai finnejäsi. Ystävyys ei piittaa kulttuurieroista, kielimuurista tai edes fyysisestä välimatkasta. Se on todella Jumalan lahja, annettu meille rohkaisuksi, suojaksi, piristykseksi ja todelliseksi siunaukseksi. Joskus ystävä vain vierailee elämässäsi, toiset ovat tulleet jäädäkseen. Molemmat ovat yhtä tärkeitä, he auttavat sinua selviämään. Pidä huolta kaikista ystävistäsi ja jos tiedät jonkun olevan yksinäinen, mene hänen luokseen. Alun ei tarvitse olla mitään suurta, ehkä hymy ja "Hyvää päivää". Ethän tiedä, vaikka olisit päivän ainoa, joka hymyili kassaneidille, postinjakajalle, hammaslääkärin vastaanottoapulaiselle, bussikuskille tai sanomalehden myyjälle. Tai sille yksinäiselle naiselle kirkkosi takapenkissä.

Kun sinä ja ystäväsi, tai useampi yhdessä päätätte sopia rukoilla jonkin asian puolesta... Vau! Se vasta liikuttaa Taivasta. Me olemme kaikki Kristuksen Ruumiin jäseniä ja mikä voisikaan olla suloisempaa, kuin jäsenet työskentelemässä yhteisen päämäärän hyväksi?
Rukous: Isä Jumala, olen niin iloinen, että olet antanut minulle ystäviä. Ystäviä täällä lähellä ja ystäviä kaukana maapallon toisella puolella. Kiitän Sinua niistä kaikista ja pyydän, että siunaat heitä ja lohdutat heitä. Kosketa heitä juuri nyt ja anna heille rauha, Sinun rauhasi, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Rakasta kaikkia ystäviäni. He ovat tärkeitä minulle, joten pidä heistä huolta ja auta ystävyyttämme kasvamaan niin kuin Sinä haluat sen kasvavan. Jeesuksen nimessä, amen.
(Lue vielä Saarn. 4:8-12)

(Kissakuva on MS Wordin Online-kuvista)

Käsi
 

Tämä on käsi, naisen käsi. Minun käteni. Tämä käsi on kantanut ruokakasseja, kirjoittanut kirjeitä, silittänyt kissanpentua, taputtanut koiraa, naulannut nauloja, neulonut määrättömät määrät vaatteita, soittanut pianoa, nostellut painoja punttisalilla, taputtanut ystävää olkapäälle, auttanut lasta sitomaan kengännauhat, imuroinut kilometreittäin pölyisiä lattioita, ajanut autoa, ommellut nappeja, silittänyt miehen kasvoja, luonut lunta, haravoinut lehtiä, poiminut marjoja, kuorinut omenan, pitänyt kirjaa ylhäällä, avannut miljoonia ovia, kokannut ruokaa, käännellyt Raamatun sivuja, ollut yhdessä oikean käden kanssa rukouksessa, nostettu ylös ylistyksessä ja taputtanut aplodeja Hänelle.

Käteni on mahtava taideteos! Kaikkien ihmisten kädet ovat; ne ovat niin teknisesti hienostuneita, ettei niitä voida kunnolla edes kopioida! Ja minä kiitän Isääni, joka on luonut tällaisen ihmeen. Tämä on fyysinen käteni. Minulla on myös sisäinen käsi. Tiedäthän, se, joka haluaa ottaa toista kädestä, haluaa silittää surullisia sydämiä, parantaa haavoja, taputtaa rohkaisevasti toista olalle. Se käsi kantaa paljon enemmän kuin tuo kuvassa oleva käsi. Sisäiset käteni kantavat sisartani, äitiäni, isääni, ystäviäni, miesystävääni, serkkujani, työkavereistani, seurakuntalaisiani, kotikaupunkini väkeä, valtioni kansalaisia ja Kristuksen ruumiin sisariani ja veljiäni ympäri maailman. Sisäiset käteni kantavat kaikkia näitä ihmisiä Isän Jumalan valtaistuimen eteen. Olen yhteydessä käsien verkostoon, kaikki pitävät yhtä, jottei kukaan putoa turvaverkon läpi. Kukaan ei jää rukoilematta. Kukaan ei unohdu. Ja rakas, rakas sisareni, sinua nostetaan, sinua taputetaan, sinua silitetään, sinua autetaan, sinua kannetaan. Sinä et putoa turvaverkon läpi. Sinua kannetaan ja pidellään. Sinua kannattaa ja pitelee Hänen käsivartensa, Hänen ikuiset käsivartensa varjelevat ja suojelevat sinua. Sinä olet turvassa. Sinä olet turvassa.
Ikuisesti.

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat ikuiset käsivarret, Hän karkotti viholliset sinun tieltäsi ja sanoi "Hävitä heidät!" 4Moos. 33:27 (RK)

Maitokannun tarina

"Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa." 2Moos. 4:12 (RK)

Älä murehdi mitä sanoa tai kirjoittaa, käytä niitä sanoja, jotka ovat tuttuja sinulle. Sinun ei tarvitse yrittää olla hienostuneempi tai oppineempi kuin mitä oletkaan. Kirjoita vaan mitä Herra on sinulle sydämellesi antanut ja ohjeistanut kirjoittamaan. Hän täyttää kyllä mahdolliset tyhjät kohdat tai sitten Hän käyttää, vaikka vain yhtä ainoaa sanaa vapauttaakseen, parantaakseen, siunatakseen, uudistaakseen tai tehdäkseen mitä ikinä Hän haluaakaan tehdä. Olen nähnyt sen tapahtuvan useastikin, mutta eräs tilanne on todella jäänyt muistiini muutaman vuoden takaa kotikokouksesta isäpuoleni kohdalla.
Olimme ylistäneet Häntä ja lukeneet Sanaa ja olimme lähinnä vain jutelleet, rukoilleet ja odottaneet Herraa. Sitten joku alkoi puhua sanoista ja siitä, miten joku tavallinen sana voi merkitä jollekulle toiselle jotain aivan erityistä. Hän sanoi: "Esimerkiksi vaikka maitokannu. Ihan normaali sana minulle, mutta voi olla tärkeä jollekin toiselle."

Heti, kun hän oli sanonut sanan "maitokannu", isäpuoleni alkoi itkeä. Hän muisti erään kylmän talvipäivän 40-luvun alkupuolella, kun hän oli lähtenyt hakemaan maitoannosta nuorempien sisarustensa kanssa. Tämä oli sota-aikaa, jolloin maito oli kortilla monen muun tuotteen ohella. Perheet, joissa oli pieniä lapsia, saivat vähän isomman annoksen ja sitä nämä lapset olivat lähteneet hakemaan. Mutta jotenkin vahingossa, joku heistä tönäisi maitokannun, tai oikeastaan maitotonkan, nurin lumeen. Isäpuoleni kertoi, että se tuntui, kuin maailma olisi romahtanut ja vaikka hän oli vasta 6-vuotias, hän vielä vuosienkin jälkeen muisti, miten kauhealta se oli tuntunut.

Myöhemmin, kun olimme kaikki rukoilleet isäpuoleni puolesta ja julistaneet Jumalan armoa ja anteeksiantoa hänen ylleen, hän kertoi, että Herra vapautti hänet tuossa hetkessä ylisuuresta velvollisuuden ja syyllisyyden tunteesta. Tuosta kotikokouksesta lähtien hän oli täysin vapaa ja pystyi syvempään suhteeseen Jumalan kanssa ja operoi tällä hetkellä sellaisella tasolla hengellisesti, johon hän ei olisi koskaan ajatellut pystyvänsä.

Me palvelemme mahtavaa Jumalaa. Hän täyttää meidän tyhjät kohtamme ja Hän käyttää sanojamme auttaakseen muita. Ehkäpä juuri sinun sanasi ovat "maitokannuja" jollekin toiselle.
Rukous: Isä Jumala, Sinä se olet jotain! Me emme tiedä ihmisten syvimpiä kipuja, mutta Sinä tiedät. Me emme tiedä miten heidät vapauttaisi, mutta Sinä tiedät. Me emme tiedä miten tavoittaa heitä, mutta Sinä tiedät. Anna meidän sanojemme auttaa ihmisiä. Täytä tyhjät kohtani ja vapauta sanani tavoittamaan muita. Jeesuksen nimessä, amen.

Hän on kuningas ja Pelastaja, Hän hallitsee!
Lue Ilm. 5. ja Ilm. 22:12-16

Haluan kertoa unen, jonka näin muutamia vuosia sitten. Elämässäni oli vaikea vaihe ja asioita oli vain tapahtunut ilman mitään näkyvää erityistä syytä ja se kaikki sai minut hämmennyksiin ja epäilemään kaikkea, minkä olin oppinut Herran kanssa vaeltaessani. Olin jo antamassa periksi kokonaan.
Tiedäthän, nostan nokkaani ja nitkautan niskaani, – pidä tunkkis! Minä en kyllä piittaa!
Ja sitten näin unen:

Seisoin kallion laella katsellen alas suurelle hiekkatasangolle. Tasanko oli täynnä ihmisiä, kaikki menossa eteenpäin, ilma oli sakeanaan tomua ja hiekkaa. Aurinko paisto kirkkaasti, en muista koskaan nähneeni niin oranssia valoa. En ollut kuitenkaan yksin. Jeesus seisoi vieressäni täydessä sotavarustuksessaan, rintapanssari välkehti auringossa ja hänen viittansa liehui aavikkotuulessa. Hän oli majesteettinen, niin tyyni ja varma. Hän katseli väkijoukkoa ja hymyili, siinä kulki Hänen kansansa eteenpäin. Hänen kansansa menossa. Toki, olihan siinä tomua, hiekkaa ja meteliä, mutta kukaan ei seissyt paikallaan. - Minua lukuun ottamatta.
Hän katsoi minuun, hymyili, muttei sanonut mitään. Ja tiesin sydämessäni, että kaikki, ihan kaikki asiat tässä maailmassa oli Hänen valtansa alla. Ei tapahtunut mitään, mistä Hän ei olisi tiennyt tai mitä Hän ei olisi antanut tapahtua. Minun piti käsittää, että Hän ON vallassa. Että Hän on voittanut. Hän on Se Yksi. Hän on Alfa ja Omega, alku ja loppu. Hän ei tuominnut minua. Hän ei ollut pettynyt epäilyihini. Hän ei ollut edes yhtään yllättynyt. Oli kuin Hän olisi halunnut, että tajuan mikä Hänen asemansa on tässä maailmassa, että kaikki on Hänen vallassaan. Hän päättää. Hän on PääMies. Hän on Pomo. Hän on Ainoa. Yksi. Sieluni on rakastaja ja sydämeni rauhoittaja. Oikeastaan, sanat eivät ihan riitä, joten alla on vähän lisää tutkittavaa ja nautittavaa:

Rukous: Kiitos Herra, että näytit tämän puolen itsestäsi. Sinä olet sotilas. Sinä taistelet meidän ja elämämme puolesta. Sinulla on kaikki hoidossa. Mitään ei tapahdu tietämättäsi ja se lohduttaa minua. Me olemme Sinun ja Sinä olet meidän. Sinä et ole vain Lammas vaan Sinä olet Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra. Anna näiden kuvien ja musiikin siunata sisariani ja veljiäni, kuten ne ovat siunanneet minuakin ja muistuttaneet minua kaikkivaltiudestasi.
Jeesuksen nimessä, amen.

(Jeesuksen kasvokuva löytyy täältä: Taidemaalari Hanna-Maria Mainelakeus)

Katkeruus

"Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu" Hepr. 12:15 (RK)

Kymmenisen vuotta sitten menin naimisiin miehen kanssa, jolla tuntui olevan kaikki asiat kunnossa. Tai ainakin melkein. Minulle tärkeintä oli, että hän oli kristitty. Vähänpä tiesin, että olin astumassa elämäni pahimpaan aikaan. Kävi näet ilmi, että hän oli narsistinen persoona, jonka päätavoite avioliittomme aikana oli murskata minut henkisesti ja fyysisesti – omien sanojensa mukaan.
Olin järjiltäni pelosta ja minulla oli uni-, syömis-, työskentely- ja lähestulkoon hengitysongelmiakin. Lyhyesti: ne olivat elämäni pahimmat pari vuotta, vaikka Jumala suojelikin minua koko ajan.
Lopulta mies muutti pois ja haki avioeroa, mutta ongelmani eivät loppuneet siihen. Minulla oli paljon vihaa, raivoa ja hylkäämistä selvitettävänä. En ollut pettynyt Herraan, Hänhän oli suojellut minua koko ajan ja estänyt varsinaiset selkäsaunat. Olin vihainen ex-miehelleni ja itsellenikin. Kuinka hän saattoi? Kuinka hän pystyi valehtelemaan minulle ja miten minä uskoinkaan hänen valheensa itsestäni? Miten olin niin heikko? Miksen taistellut vastaan? Se oli todella vaikeaa aikaa. Tiesin mitä Raamattu sanoi, että olen Kuninkaan Tytär, mutta entisellä miehelläni oli ollut niin suuri yliote itseeni, että olin alkanut uskoa hänen valheitaan itsestäni ja luonteestani. Olin ihan sekaisin. Olin täynnä vihaa, olin katkera, olin raivoissani. En tiennyt olinko tulossa vai menossa. Ja tiesin, että minun pitää antaa hänelle anteeksi.
Menin Herran eteen ja kerroin etten voinut missään nimessä tehdä niin. En voinut antaa tälle miehelle anteeksi sitä mitä hän oli tehnyt. Se olisi täysin mahdotonta!
Mutta sitten, -sitten Jumala... Hän sanoi: "Anna Minun olla anteeksiantosi. Anna kaikki minulle ja päästä irti. Anna periksi ja päästä irti asiasta. Minä hoidan kaiken. Minä olen kostosi."
Ja minä päästin irti. Päästin irti ihan kaikesta. Kahden vuoden kuluttua yhtäkkiä tajusin, että mieleni, sydämeni ja sieluni olivat höyhenenkevyitä ja olin täynnä iloa. Silloin ymmärsin, että Hän oli todellakin tullut anteeksiannoksi puolestani. Hän oli tehnyt sen, mihin minä en olisi pystynyt. Minun piti vain päästää irti. Hän teki kaiken muun! Se oli ihan ihmeellistä, niin ihmeellistä, että kerrankin olin ihan sanaton.

Minulla ei ole nykyään mitään entistä aviomiestäni vastaan. Emme ole yhteyksissä, enkä oikeastaan enää ajattele häntä. Mutta ilman Jumalan apua, en olisi selvinnyt asiasta enkä olisi selviytynyt vahvempana.
Koko kokemus oli kuitenkin minulle elintärkeä. se oli sitä tarvitsemaani terävien kulmien hiomista – mutta tärkeimpänä tämä kokemus opetti minulle, miten luottaa Herraan joka asiassa! Aika oli kovaa ja kurjaa, mutten silti vaihtaisi pois siitä mitään.

Rukous: Kiitos Isä, että suojelit minua tavalla, joka vieläkin ihmetyttää minua. Sinä olit paikalla joka kerta, kun olin vaarassa. Kiitos, että suojelit ja piilotit minut. Mutta ennen kaikkea, kiitos, että Sinä tulit anteeksiannokseni. Sinä teit sen kaiken minun puolestani. Minä vain annoin kaiken Sinulle ja jatkoin elämääni ja Sinä paransit sydämeni, mieleni ja sieluni. Sinä uudistit minut ja olen nyt vahvempi kuin koskaan ennen. Kaikki on kaunista, ihmeellistä ja kallisarvoista työtäsi. Rakastan Sinua, sillä Sinä olet kaikki mitä ikinä tarvitsen. Kiitos taisteluarvistani, ne muistuttavat minua siitä mitä Sinä olet puolestani tehnyt. Anna kokemukseni puhua muille, anna sen lohduttaa heitä ja rohkaista heitä. Anna heidän sydämiensä tulla vakuuttuneeksi siitä, että KAIKKI on mahdollista Sinulle, Jumala.
Jeesuksen nimessä, amen.

Rohkaise itseäsi

"Daavid joutui suureen ahdinkoon, sillä kaikki olivat niin katkeroituneita poikiensa ja tyttäriensä tähden, että uhkasivat kivittää hänet. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassa." 1Sam. 30:6 (RK)

Oletko koskaan seurannut pimeää pelkäävää lasta, joka menee valottomaan huoneeseensa? Kuulet hennon äänen puhuvan jotain tämän kaltaista: "Tämä on mun huone, tossa on mun tuoli, tossa lelulaatikko, tossa sänky, kaikki on samanlaista, kun valot on päällä, ei ole mitään pelättävää. Äiti on kotona ja kuulee kyllä." Lapsi rohkaisee itseään.
Samoin teki kuningas Daavid. Yllä oleva jae kertoo hänen elämänsä siihen asti pahimmasta painajaisesta. Hänen oma väkensä oli kääntymässä häntä vastaan, suunnittelemassa hänen tappamistaan! Raamattu mainitsee, että hän joutui suureen ahdinkoon. Sanoisin, että tuo oli jo melkoisen synkkää aikaa. Mutta Daavid rohkaisee itseään Herrassa.
Meidän tulee toimia samoin, julistamalla Jumalan Sanaa. Mikään, ei kertakaikkisen mikään, ole mahdotonta Jumalalle, Hänen kanssaan tai Hänessä. Hän on Luoja, meidän kilpemme ja turvasatamamme. Tässä maailmassa ei ole yhtään mitään pelättävää, kun vaellat Hänen kanssaan.
Sinun pitää ainoastaan tajuta tämä asia. Sinun pitää ottaa uskon askel. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta (katso Room. 10:17). Minulta meni vuosia ymmärtää, että tehokkain tapa rohkaista itseäni ja lisätä uskoni tasoa oli lukea Jumalan Sanaa ääneen. Ja voi pojat, että tunsin itseni hölmöksi, kulkiessani asunnossani lukien Raamattua. Ylpeyteni ja itsetietoisuuteni ei TODELLAKAAN pitänyt asiasta! Mutta se toimi! Uskoni määrä lisääntyi ja nykyäänkin, kun kuullaan uutisia sodista, taloudellisista vaikeuksista ja muista ongelmista, voin rentoutua ja rohkaista itseäni sillä, että Hän on Isi, - Hän pitää minusta huolta. Hän ei hylkää minua. Hänellä on ratkaisu minun ja perheeni ongelmiin. Joten, rohkaise itseäsi, niin kuin Hän meitä ohjeistaa tekemään.

Rukous: Isä Jumala, joskus me olemme kuin pieniä lapsia ja pelkäämme monia asioita. Toisinaan elämämme on jo muutenkin taistelua, joten uutiset maailmalta vain lisäävät stressiä ja meistä tuntuu, että olemme tulossa hulluiksi. Mutta minä haluan kiittää Sinua, että olet antanut meille Sanasi, joka on rohkaisun ja lohdutuksen lähde. Auta meitä muodostamaan päivittäinen tapa Raamatun ääneen lukemisesta, niin että se lisätä meidän uskoamme ja opettaa meille Sinusta aina vain enemmän, niin että pystymme menemään syvemmälle Sinussa ja Sinuun.
Jeesuksen nimessä rukoilen, amen.

Vapaaksi syyllisyydestä

"Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten." Ef. 4:30 (RK)

Kasvoin ei-uskovassa kodissa. Vanhempani erosivat ja siinä vaiheessa äitini löysi Herran ja hän alkoi evankelioida minua heti seuraavaksi. Olin 23-vuotias, kun annoin elämäni Herralle. Tai siis luulin niin. Seuraavien vuosien aikana huomasin kerta toisensa jälkeen, että en sittenkään ollut antanut elämääni Herralle. Olin antanut Hänelle sydämeni, mutta en elämääni. Elin kuin kuka tahansa nuori X-sukupolven edustaja siihen aikaan olisi elänyt; juhlin, join ja olin seksuaalisesti jopa lähes holtiton.
Kasvoin ja aikuistuin kyllä hengellisesti kaikesta huolimatta, mutta kaikki oli kovin hidasta näistä täysin päivänselvistä syistä. Osallistuin seurakunnan kokouksiin, luin Raamattuani ja kuuntelin silloin tällöin kristillisiä opetuskasetteja (kyllä, niitä C-kasetteja), mutta olin vaikeuksissa itseni kanssa, tunteideni kiivetessä vuoristorataa ja asenteeni ollessa jotakuinkin "Älä-tuu-mulle-sanomaan-mitä-mun-pitää tehdä."

Sitten Herran antoi minulle ilmestyksen syyllisyydestä. Tässä vaiheessa tiesin jo mitä syyllisyys oli, enhän elänyt kuten kristityn naisen olisi pitänyt. Tajusin, että vihollisen tapa oli rysäyttää syyllisyyttä päälleni jotenkin epämääräisenä möykkynä ja tunne oli tukahduttava. Mikään erityinen tekoni ja sanomani asia ei ollut syyllisyyden tunteen syy, se vain oli tuomion, syytöksen ja syyllisyyden varjostava pilvi, jonka perimmäinen syy vaikutti olevan vain syytös siitä, että yleensä olin vielä hengissä.
Syyllisyys, joka aiheutui Herran ja Hänen tahtonsa vastaan tekemisestä ja Hänen Pyhän Henkensä murehduttamisesta, oli täysin erilaista. Kun sellaista tapahtui, tiesin jo melkein ennalta mitä minun pitäisi tehdä ja kuinka saan asiat jälleen kohdalleen. Sydämessäni oli suuri tarve mennä pyytämään anteeksi tai muutoin hyvittää pahat tekoni, riippuen siitä mitä olin tehnyt. Jälkeenpäin tuleva helpotus oli valtava! Lauloin, tanssin ja ylistin Herraa. Siinä on se ero. HÄN haluaa, että me kasvamme ja opimme miten Hänen valtakunnassaan eletään; Hänen ajatuksensa on meitä kohtaan aina hyvät. Hän ei halua, että kärsimme turhaan. Kaikella on aina tarkoituksensa, aina on suunnitelma. Olen todella kiitollinen, että Hän näytti minulle tämän asian, sillä vihollinen yritti saada minut säälimään itseäni ja hukkumaan itseinhoon ja sitä kautta aina vain syvemmälle syntielämään.

Älä koskaan kuuntele epämääräistä ja tukahduttavaa syytöstä, jolla ei ole mitään erityistä syytä! Se tulee kuoleman pimeydestä. Meidän Herramme haluaa, että me kasvamme ja kukoistamme. Hän haluaa, että opimme ja kypsymme, emmekä koskaan vello itsesäälissä ja itseinhossa. Hänen ajatuksensa ovat aina hyvät meitä kohtaan. Hänen ajatuksensa ovat rauhan ajatuksia. (katso Jer. 29:11)

Rukous: Kiitos Herra Jumala, että kestit kanssani kaikki nuo henkisen, fyysisen ja hengellisen kasvun vuodet. Kiitos, että olit niin kärsivällinen, kun hakkasin päätäni samaan seinään yhä uudelleen ja uudelleen. Sinä olet niin hellä ja rakastava ja miten lempeästi Sinä vähitellen johdatit minut näkemään Sinun tiesi ja valosi. Kiitos, että opetit miten erotan vihollisen aiheuttaman syyllisyyden Sinun hellästä kurituksestasi. Kiitos, että olit rinnallani kaikki nuo vuodet. En olisi selvinnyt ilman Sinua. Rakastan sinua, Isäni.
Jeesuksen nimessä, amen.

Ketä kuuntelet?

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2Kor. 10:5
(Lue myös Fil. 4:8)

Vuosia sitten Herra siunasi minua antamalla naisystävän. Hän oli hieman minua vanhempi ja oli vaeltanut Herran kanssa paljon kauemmin kuin minä siihen mennessä. Meillä oli tapana käydä pitkillä kävelylenkeillä ja puhuimme kirjaimellisesti ihan kaikesta. Hän oli todella siunaukseksi minulle.
Hänellä oli muutamia sanontoja, joita hän käytti usein ja eräs niistä oli: "Kuka puhuu?"
En tiennyt vielä silloin, että minun piti oppia erottamaan kenen ääntä kuuntelin; oliko se Herra, minä itse vai vihollinen. Sillä se mitä kuuntelin, sitä aloin ajatella ja ajatukseni muuttuivat ajan myötä tunteiksi. Olin melkoisen hidas oppimaan tämän tosiasian. Kuunnellessani väärää ääntä, päädyin vihaaman itseäni, elämääni, perhettäni ja lähestulkoon kaikkea ja kaikkia tässä maailmassa. Herran Sanan kuunteleminen puolestaan sai minut tuntemaan itseni valloittajaksi, voittajaksi ja pelottomaksi naissoturiksi. Huomannet, mikä ero tässä on?

Varmista, että tiedät mistä lähteestä ajatuksesi tulevat, kuka puhuu. Ylläolevan jakeen voit soveltaa koskemaan itseäsikin, ei vain keskusteluihin ei-uskovan kanssa. Meillä kaikilla on mielessämme jonkin verran järjen päätelmiä ja vastaväitteitä Kristusta vastaan. Meillä on kuitenkin valta pysäyttää ja analysoida omia ajatuksiamme.

Sinä pystyt käsittelemään ajatuksiasi ja sitä kautta myös tunteitasi. Sinun ei tarvitse elää tunteiden vuoristoradalla lopun elämääsi. Kaivaudu vain syvään Jumalan Sanaan ja päättäväisesti raivaa aikaa ollaksesi Hänen läsnäolossaan, vaikka sitten koko muu maailma joutuisi odottamaan sinua sen aikaa. Lupaan, että se kannattaa.

Rukous: Isä Jumala, kiitos että olet antanut meille Sanasi. Se on niin mittaamattoman arvokas, maailmassa ei ole mitään sen kaltaista. Se todellakin on Elävän Veden Lähde, Opas, Lamppu jaloillemme ja niin paljon muutakin. Kiitos että rakastat meitä niin syvästi, että annoit meille tämän lähteen, jonka pariin voimme aina vetäytyä löytääksemme Sinut ja tahtosi meitä kohtaan. Auta meitä hallitsemaan ajatuksiamme, että voimme todella erottaa sen alkuperän mistä ne tulevat. Auta, ettemme kuuntele vääriä asioita, vaan aina tarkistamme ne Sinun Sanaasi vasten ja että opimme vangitsemaan jokaisen ajatuksen Jeesukselle Kristukselle alamaisiksi. Anna meille viisautta tällä alueella.
Jeesuksen nimessä, amen.

Hän on valo

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaak. 1:17

Selasin eräänä päivänä Facebookia ja näin erikoisen kuvan. Siinä oli tulitikku, palava tulitikku ja kuva oli otettu kirkkaassa valossa valkoista seinää vasten. Kuvassa näkyi tulitikun varjo, mutta ei tulenliekin varjoa. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi asiaa. Olin hämmästynyt. Liekillä ei todellakaan ole varjoa. (Ei niin, ettenkö olisi saman tien itse kokeillut asiaa...) Vaikka liekki näkyy selkeästi, siitä ei kuitenkaan tule varjoa seinälle.

Minulla on geneettinen ihosairaus, psoriasis ja se on vallannut päänahkani ja kämmenieni ihon. Sairauden saattaa laukaista kova stressitilanne ja sellaisessa olinkin 10 vuotta sitten. Herra ei ole vielä parantanut minua siitä, mutta olen huomannut, että auringonvalo helpottaa oireita. Psoriasis voi olla älyttömän kutiava aika ajoin. Ironista kyllä, asun maassa, jossa auringonvalo on harvinaista varsinkin talviaikaan, jolloin täällä on vain pakkasta ja lunta. Joten, minä tarvitsen valoa missä tahansa muodossa ja todellakin pidän auringosta, kun se vihdoin alkaa paistaa täälläkin.

Raamattu kertoo, että Herrassamme ei ole vaihtelun varjoa ja tajusin, että kun Hän valaisee jotakin, kukaan tai mikään ei jää varjoihin. Hän haluaa valaista meidän synkimmätkin paikkamme. Saattaa kuulostaa kauhealta, mutta älä pelkää, tämä valo parantaa. Se on meidän parhaaksemme. Raamattu sanoo myös, että me kristityt olemme päivän (eli siis valon) lapsia ja että me kuulumme valoon. Joten, astu rohkeasti Hänen valoonsa, äläkä piilota Häneltä mitään. Hän ei huutele salaisuuksiasi avoimesti muille ihmisille, Hän ei nolaa sinua millään tavalla. Hän on todellinen herrasmies, kohtelias ja aina haluaa vain sinun parastasi. Sinä voit luottaa Häneen. Oikeastaan Hän on Se Ainoa, johon todella voit luottaa tässä maailmassa. Kaikki muut ovat pimeyden vallan alla täällä alhaalla ja varjot ovat väistämätön seuraus siitä. Jopa omassa sydämessämme.

Rukous: Isä Jumala, kiitos että pitkä talvi on viimein vetäytymässä ja aurinko pääsee valaisemaan maatani ja meitä. Siunaa kesäaikamme ja anna meille sopivasti sadetta ja paistetta. Kiitos, että haluat valaista myös meidän sydämiämme ja sielujamme. Anna meistä tulla niin läpikuultavia, että Sinun valosi näkyy täysin sanojemme ja tekojemme läpi. Älköön meillä olko mitään salaisuuksia Sinulta, sillä Sinä haluat vain parantaa ja puhdistaa meitä. Kiitos Pyhä Henki, että olet meissä tulena. Palakaamme Jumalalle!
Jeesuksen nimessä rukoilen, amen.

Marraskuun mietteitä

Taas on kesäkausi takana ja lähestymme vuoden pimeintä aikaa. Kelloja siirrellään mennyttä kesää kohti, mutta katse on tulevassa - ja se on hyvä, sillä tämä aikakausi vain pimenee, MUTTA Jeesuksen valo voittaa pimeyden vallan nyt ja aina.

Elämme omituista aikaa, tuntuu, että vihollinen yrittää joka puolelta työntää likaisia näppejään koko maailman asioihin. Suomessakin on lähdetty Jumalan tahdon vastaisiin toimiin. "Mitä isot edellä sitä pienet perässä". Oikeasti pelottaa päättäjien puolesta, sillä heidät on pantu esikuvaksi ja lakien säätäjiksi ja valvojiksi, he joutuvat vielä vastaamaan päätöksistään. He todella tarvitsevat rukousta. Raamatussa kehoitetaan rukoilemaan esivallan puolesta.

Suomi 100 vuotta-kokouksia järjestetään vaikka Suomen itsemääräämisoikeutta murretaan, myydään firmat ulkomaille ja laaditaan lakeja, jotka ovat maalaisjärjelläkin ajatellen mieltä vailla.

Länsimainen kristillinen perinne on antanut mahdollisuuden vaurastua ja menestyä, Jumala ja Raamattu ovat olleet Suomessakin kunnioitettuja, mutta nyt ollaan valmiita rikkomaan perusarvojamme, ja näyttää, että hullummaksi vain menee, kun jopa tiekyltit pitää muuttaa, etteivät vain loukkaa joidenkin ajatukuvioita.

Eräänä päivänä oikein nauratti kun huomasin, että täällä Ystäväkirkolla olemme edellä aikaamme; Meillä on yhteis-WC. Kun niitä on vain yksi, ei tule ongelmia.

Nyt on tärkeää tutkia tarkasti, mitä meille tiedotusvälineissä syötetään, ja pitää lujasti kiinni Raamatun ohjeista, että emme harhaudu vahingossa palvelemaan vihollisen päämääriä. Vihollinen on tullut vain valehtelemaan, tappamaan ja tuhoamaan. Meitä uskovia myös kiusataan monella tavalla ja nyt on pidettävä pää pystyssä ja oltava rohkeita, sillä taistelu kiihtyy. Pidetään siis sota-asu tiukasti päällämme, jotta voimme välttää pahan palavat nuolet ja seistä pystyssä.

Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet... (Ef. 6: 11-18)

Monella meistä on kortti tai taulu, jossa lukee. että "Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra".
Usein kuulee sanottavan. että elämme vain tänään, elämme "nyt-hetkessä", joten meidän ei tulisi kaivella vanhoja asioita, jotka on jo saatu anteeksi kauan sitten. MUTTA, silti on totta, että emme olisi tässä nyt, jos Jumalaa ei olisi olemassa, jos Hän ei olisi johdattanut elämäämme, ja jos Hän ei olisi alkanut jollakin tavalla vetää meitä puoleensa, olisimme mieluummin jossakin muualla. Ja siksi voimme muistella, mitä Jumala on saanut aikaan elämässämme.

Me tiedämme, että meidän pitäisi kertoa uskostamme rohkeasti ja iloiten, sillä evankeliumi on suomeksi Ilosanoma, kirjaimellisesti voittouutinen, jonka lähetti tuo asukkaille sotatantereelta. Jeesus voitti vihollisen. Se on mahtava ilouutinen edelleen ja siksi mekin haluamme levittää tätä sanomaa, ilman pelkoa tai hämmennystä, vaikka elämän aikana voi tulla vastaan melkoisia vastoinkäymisiä.

Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää?
Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö",
Vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.
Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.
Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.
(1Piet. 3:13)

Yhteen aikaan järjestettiin todistuskokouksia, joissa nimenomaan oli tärkeä kertoa, miten oli tullut uskoon. Ensin kerrottiin puoli tuntia hurjasta nuoruudesta ja synneistä ja sitten yhtäkkiä tuli muutos elämään uskoontulon myötä -ja se oli sitten siinä. Meidän tehtävämme on korottaa Jumalan tekoja ja ylistää sitä mitä Hän on saanut aikaan, eikä levittää vihollisen juonia.

Usein luulemme, että itse määräämme itseämme ja elämäämme ja rukoilemme täsmärukouksia ja kerromme Jumalalle, miten Hänen pitäisi juuri minua tai ongelmatilannettani käsitellä. Annamme yksityiskohtaisia ohjeita ja odotamme rukousvastauksia kuin paketteja joulupukilta oman pitkän lahjaluettelon mukaisesti. Raamatussa sanotaan: Anokaa niin teille annetaan ja kolkuttakaa niin teille avataan.

Jumala kyllä vastaa rukouksiimme, mutta usein pitkällä viiveellä ja joskus ihan eri tavalla kuin odotimme. Kyllä hän tietää paremmin kuin me itse, millaista meidän elämämme on ja mikä meidän todellinen tarpeemme on. Joka tapauksessa hän on luvannut meille rauhansa. Anokaa eli rukoilkaa eli kertokaa Isälle huolenne ja ilonne, kaikki asianne, oli tilanne mikä tahansa. Rukoillessa on hyvä muistaa, että me emme saa, jos rukoilemme Isän tahtoa vastaan esimerkiksi käyttääksemme pyytämäämme omien himojemme ja halujemme tyydyttämiseen.

Toisaalta rukouksemme syntien anteeksisaamiseksi on todella vakava rukous. Isä meidän-rukouksessa Jeesus itse opetti: "Anna meille anteeksi meidän syntimme, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Joten ensimmäinen tehtävämme on antaa anteeksi toisille ja vasta sitten anoa anteeksiantoa itsellemme.

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi... Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne". (Joh. 15:16)

Siksi meidän uskovien pitää vetää yhtä köyttä, vaikka jotkin painotukset uskonasioissa ovat meille tärkeämpiä, kuin joidenkin muiden uskovien tai seurakuntien heille tärkeät. Jeesus on sama, Jumala on sama, Pyhä Henki on sama ja vihollisen juonet ovat samat heitäkin kohtaan.

Nyt olen ilolla huomannut, miten Ystäväkirkossa on vastuuta jaettu kaikessa ystävyydessä. Antti sanoi viime perjantaina, että nyt seurakunta on sellaisessa mallissa, että kukaan ei enää joudu paniikkiin, jos me (Arto ja minä) emme aina ole paikalla, sillä useat muutkin tietävät, mitä tehdään ja miten hommat tulee hoidetuksi. Juuri siihen olemme koko ajan pyrkineet, että seurakunta voi toimia itsenäisesti, niin että on useita, jotka osaavat tehtävänsä ja ottavat paikkansa tarvittessa ilman kateutta tai oman edun tavoittelua, vaan ihan auttamisen halusta iloiten yhteiseksi hyväksi, koska seurakunta toimii yhteispelillä ja ennenkaikkea rakkaudesta Taivaan Isää kohtaan.

Meillä oli muutama vuosi sitten vieraana Katherine Ruonala Australiasta ja hän aina kuullessaa jonkun ihmeen tai hyvän asian tai toivotuksen tai profetian, jopa jollekin toiselle tai toisille tarkoitetun, hän käsillään "kaappasi ilmasta" hyvät asiat sydämelleen ja sanoi "Minä otan tämän itselleni, minä uskon, että tämä kuuluu myös minulle."

Minä opetan sinua, sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, Katseeni seuraa askeleitasi." (Ps. 32)

29. 10. 2017  Irma Orre

Hajatelmat © 2015-2017 K.K., jos kirjoittajaa ei ole erikseen mainittu