» Rauno Helppi: Jumalan kokemisen ja raamattutietouden suhde
» MINÄ! MINÄ? KUKA SITTEN?
» Viisi valokuvaa
» Mikä on seurakunta?
» Anteeksiantamisen vaikeus
» Hylkää myytit - pidä Jeesus
» Identiteettini on olla Jumalan lapsi
» Olenko orja vai vapaa


RUKOUS

Lähteet:
Dunn, Ronald - Mitä jos rukoilisit?
Lewis, C.S. - Kirjeitä rukouksesta

Rukous on tärkein tekijä Jumalan suunnitelman toteutumisessa  (Joh. 14:12). Siksi uskovan on tärkeää rukoilla alituisesti. Rukous sinänsä on seurakunnan tärkein työ: Älkää rukoilko kuin tekopyhät
(Matt. 6: 5-6): Rukoilkaa salassa. Älkää rukoilko kuin pakanat  (Matt. 6: 7-13): rukoilkaa Isä meidän. Rukoilkaa selväpiirteisesti, ei tyhjiä sanoja toistaen.

Rukoileminen Jeesuksen nimessä on siis rukoilemista Hänen tahtonsa mukaisesti, Hänen myöntymyksellään, Hänen olemuksena ja luonteensa ja päämääriensä mukaisesti. On kuin Jeesus itse esittäisi pyyntömme. Siihen perustuu meidän valtamme  (Matt. 18:18).

Rukouksen korkein motiivi on se, että Isän kirkkaus tulisi julki.
Rukouksen kolme ehtoa:

1. Jumalan tahto
2. Jeesuksen nimi ja
3. Jumalan kunnia.

Toisin sanoen voin rukoilla Jeesuksen nimessä vain silloin, kun pyydän sellaista, mikä on Hänen tahtonsa mukaista ja kun vastaus rukoukseeni tuo kunniaa Jumalalle.

Esirukous on tärkeintä ja tapahtuu Kristuksen hengessä. Se on hellittämätöntä. Se ei ole pelkästään tekoa - siinä on mukana koko olemuksemme. Ei ole kyse määräaikaan päivittäin harjoitettavasta toiminnasta - on kyse siitä, millaista elämää vietämme.

Esirukous on uhrautuvaa työtä. Todelliseen esirukoukseen vaaditaan Kristuksen kärsimykset. Älkää pyytäkö Jumalaa toimimaan, ellette ole valmiit sallimaan sitä, että hän toimii kauttanne. Jos tahdomme seistä aukossa ja puolustaa toista ihmistä, meidän on ensin annettava omaneduntavoittelun ja kunnianhimon, palkkiohaaveiden ja mukavuudenhalun kuolla itsessämme ja vasta sitten meillä on oikeus odottaa satoa.

Rukousvastaus edellyttää kahta asiaa: ensinnäkin rukouksen on oltava Jumalan tahdon mukainen ja toiseksi rukoilijan on oltava Jumalan tahdon mukainen. Rukous ei toteuta ihmisen tahtoa taivaassa, se toteuttaa Jumalan tahtoa maan päällä  (Matt. 5:23 - 24).

Yksittäisen seurakuntalaisen tärkein tehtävä on pysyä Sanassa eli lukea Raamattua säännöllisesti.

• lue tarkkaavaisesti
• lue järjestelmällisesti
• lue vaihdellen eri käännöksiä
• lue rukous sydämessäsi
• lue odottavalla mielellä
• lue kuuliaisin mielin.

Kavahdamme usein liian paljasta yhteyttä, koska pelkäämme meihin kohdistuvia Jumalan vaatimuksia, jotka tuo yhteys tekisi liian selvästi kuultaviksi. Eräs vanha kirjoittaja sanoo monen kristityn rukoilevan hiljaa, "ettei Jumala aivan oikeasti kuulisi, sillä eihän hän, ihmisparka, sentään sitä tarkoita." Pitää kuitenkin muistaa, että pelko ei ole Jumalasta eikä sen pidä kuulua elämäämme! Jumala rakastaa meitä hellästi eikä meillä ole pelättävää hänen taholtaan edellyttäen, että elämme Hänen tahtonsa mukaisesti.

Jumala vastaa rukouksiin aikataulunsa mukaisesti ja kunniaansa kirkastaen. Vastaus tulee heti mutta sen aikaansaattaminen saattaa kestää. Kirjailija Dunn rukoili itselleen viisautta vaikeassa tilanteessa. Hän uskoi, että oli saanut Jumalan lupaaman viisauden ja alkoi tehdä päätöksiä oman parhaan kykynsä mukaan. Myöhemmin hän totesi, että juuri näin oli käynyt. Luota siis rukoukseen, luota Jumalaan!

Jumalan kokemisen ja raamattutietouden suhde
Rauno Helppi, Uusi Elämä -lehti 9/2009

Jeesus sanoi: "Te eksytte, koska ette tunne Kirjoituksia, ettekä Jumalan voimaa."  (Matt. 22:29). Tässä on siis kaksi puolta asiassa ja molemmat ovat omalla tavallaan tärkeitä. Niiden yhdistelmästä riippuu hyvin paljon millainen hengellinen kokemuksemme Jumalassa on. Meillä ihmisillä on jatkuva vaara yksipuolistua näissä asioissa. Ja siinä on eräs syy miksi on niin vähän todellista. Kristuksen kaltaisuutta käytännön elämässä. Jumalan suunnittelemassa Kristushenkisessä elämässä vaeltamiseen tarvitaan molempien puolten oikeanlainen yhdistelmä. Tätä voidaan hyvin verrata kaasuhitsaukseen. Siinä on käytössä kaksi pulloa: happi ja asetyleeni. Niiden säädöstä riippuu minkälainen hitsausliekki tulee suuttimesta esille. Niitä säätämällä saadaan myös hitsausliekki säädettyä kuhunkin tehtävään soveltuvaksi. Kaasuhitsausta ei voi tehdä yhdellä pullolla, pelkkä happipullo ei siihen riitä, eikä myöskään pelkkä asetyleenipullo. Näin ollen pelkkä "oikeaoppisuus" ei ketään auta! Se johtaa vain "oikeaoppiseen oikeassaolemisen" henkeen. Asiassa ei auta myöskään "hengessä" mesominen ilman Jumalan Sanan selvää ohjetta! Yksipuolisuus ei ole ainoastaan tehotonta - se on jopa vaarallista, sillä epäuskoisten käsitys hengellisen elämän tarpeettomuudesta vain vahvistuu uskonnollisista "ylilyönneistä". Tarvitaan sekä oikeaa raamattutietoutta että aitoa Kristus-elämää Pyhässä Hengessä.

Tätä asiaa voidaan verrata myöskin keittokirjassa oleviin ruoanvalmistusohjeisiin ja toisaalta syötäväksi valmistettuun ruokaan. Tässäkin on kaksi puolta asiassa:

1. Keittokirja ruoanvalmistusohjeineen,
2. Syötäväksi valmistettu ruoka.

Nälänhätä alueilla, jossa ihmiset kuolevat ruoan puutteessa nälkään ei auta minkäänlaiset "keittokirjatietoudet". He kuolevat elleivät saa ruokaa syödäkseen. He kuolevat myöskin jos ruokaa valmistettaessa siihen on sekoitettu myrkkyä. Jos ruoka on myrkytyksestä vapaa ja terveellistä elimistölle, niin nälkää kärsivät saavat siitä ravintoa ja voivat elää - vaikkeivat itse tietäisi mitään keittokirjasta ja sen ruoan valmistusohjeista.

Siis ruoan keittäjien täytyy valmistaa ruoka oikealla tavalla. Sitten sitä tarjoillessa nälkäisille ei ole välttämätöntä antaa heille heti siinä paikassa "ruoanvalmistusohjeita". Pääasia on, että he saavat oikeanlaatuista ja oikealla tavalla valmistettua ruokaa. Hengellisesti puhuttuna kaikkien uskovien suurin tarve kaikkialla maailmassa on saada jatkuvasti taivaallisesti valmistettua "Jeesus-Leipää"
(Joh. 6:35,48-58). Hengellisen "pettuleivän" tarjoilua on maailmassa aivan liian paljon. Ihmisten kokemat mahavaivat siitä ovat aiheuttaneet miljoonien sielujen kääntymisen pois uskon tieltä pettyneenä. Uskonnollisista rasitteista, sidonnaisuuksista, harhoista ja hölmöyksistä vapaata "Jeesus Leipää" tarvitaan kipeästi kaikkialla. Jeesus sanoi: "Minä olen Elämän Leipä." (Joh. 6:48). Jumalatarvetta kokeva ihminen voi omata pelastuksen ja avun Jeesuksessa Kristuksessa ottamalla vastaan Hänet omakohtaisena Vapahtajana (Joh. 1:12-13). Mutta oikea Raamattutietous määrittelee, ettei ole pelastusta, eikä aitoa Jumala-todellisuutta missään muualla kuin Jeesuksessa Kristuksessa. Mikään muu nimi ei tässä tehoa!
(Ap.t. 4:12) Jeesus Kristus on ainoa nimi, ainoa tie Jumalan luo, ainoa arvollisuus! (Joh. 14:6) Jeesus kertoi vertauksen kymmenestä neitsyeestä, joista viisi oli viisasta ja viisi tyhmää (Matt. 25:1-13). Kaikilla kymmenellä oli lamppu eli siis Raamattu käsissään (Ps. 119:105). Tämä kuvaa Raamattutietoutta, joka heillä kaikilla oli. Joskin aivan selvästi kaikilla oli sekin omalla tavallaan pielessä. He kaikki nukkuivat
(Matt. 25:5) ja he kaikki joutuivat korjaamaan lamppunsa eli väärät käsityksensä Raamatun opetuksista (Matt. 25:7). Viisaitten ja tyhmien ero, josta myös heidän pelastus riippui ei ollut lähinnä Raamattutietoudessa "oikeaoppisuutena". Se oli siinä, että viisailla oli Jumala todellistunut käytönnöllisellä tavalla Pyhässä Hengessä eli heillä oli "öljyä" (1Sam. 16:13, Sak. 4:1-6). Tyhmillä taas Raamattutietous oli jäänyt pelkän "oikeaoppisuuden", "oikeantietämisen" ja "oikeaan ryhmään kuulumisen" tasolle. Heiltä puuttui henkilökohtainen uudestisyntyminen Hengessä (Joh. 3:1-5,
Room. 8:8-9,14) eli heillä ei ollut "öljyä" astiassa.

Miten tärkeää on sitten opettaa oikeaa raamattutietoutta? Erittäin tärkeä asia, sillä oikea tietous siitä mitä Raamattu opettaa, johtaa meidät välttämään uskonnollista "pettuleipää" ja avaa meidät omaksumaan "täyden ymmärryksen koko rikkauden" Kristuksessa Jeesuksessa. (Kol. 2:2). Miten voimme välttää pelkän kirjaimen (2Kor. 3:6) aiheuttamaa uskonnollista harhaa ja hengellistä kuolemaa? Oikea raamattutietous on aina Jeesusta Kristusta esille tuovaa (Joh. 5:39-40). Häntä koroittavaa
(Joh. 16:13-14)!  Jeesukseen ja Hänen veriuhrinsa ansioihin perustuvaa (1Kor. 3:11, Heb. 9:16-22). Kun annamme Raamatun puhua meille Jeesuksesta Kristuksesta niin sydämemme syttyy palamaan Hengen tulesta! Jeesus "alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa Kirjoituksissa sanottu... Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat Hänet... Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun Hän puhui meille tiellä ja selitti meille Kirjoitukset." (Luuk. 24:27, 31-32).

Rauno Helppi
Uusi Elämä 9/2009

MINÄ! MINÄ? KUKA SITTEN?
Lucado, Max: Minä en ole kaiken keskus

Jo pelkästään kirjan nimi on ällistyttävä väite nykyaikoina vai mitä? Kaikki lehdet pullistelevat täysin vastakkaisia otsikoita: Ota aikaa itsellesi! Tee se, mistä olet aina haaveillut! Nyt on aika olla itsekäs! Ajattele itseäsi! Käytä aikaa omaksi hyväksesi, harrasta, muokkaa kehoasi, menesty! Tutustu itseesi! Löydä sisäinen itsesi! Minä-keskeisyys ei ole tainnut koskaan aiemmin voida yhtä hyvin kuin nyt. Ja samaan aikaan yhä useampi jää yksin, suorastaan heitteille, putoaa kyydistä. Tiesitkö muuten, että nykyään yhä useampi lasten huostaanotto tapahtuu uraa luovien vanhempien kodissa? Missä välissä työstä ja menestymisestä tuli tärkeämpää kuin perheestä ja lapsista?

Myös uskovan tulee varoa minä-keskeisyyttä.  Se tarttuu helposti. Kuvitellaan esimerkiksi raskasta avioliittoa. Vaimo ei enää jaksa miehensä tylsyyttä/rumuutta/tyhmyyttä. Lakimieskin sanoo, että vaimon täytyy ajatella itseään, sillä elämä on lyhyt - jos hän nyt lähtee liitosta, hän ehtii vielä nauttia elämästään. Jumala sanoo kuitenkin: "Elämä on lyhyt - jää paikoillesi." Elämän lyhyys antaa voiman kestää eikä luopua. Toisessa vaakakupissa meillä on kaikki mahdolliset vaikeudet elämässä. Ottaako Jumala ne pois? Ei, mutta hän laittaa toiseen vaakakuppiin vastapainoa: määräämättömän suuren kirkkauden, loputtoman ilon, mittaamattoman rauhan. Raskaasta tuleekin äkkiä kevyt, kun sitä mittaa ikuisuutta vasten. Jos elämä on vain hetkinen, emmekö pysty kestämään kaikkia haasteita sen hetken? Usko kärsimyksen keskellä on paras tapa heijastaa Jumalan rakkautta ja kunniaa.

Kaiken keskuksena oleminen tekee elämästä raskaan. Jos sinä yksin olet kaiken keskus, kaikki myös riippuu sinusta. Olet vastuussa kaikesta. Sinun pitää hoitaa kaikki asiat ja vastata onnellisuudesta ja elämän sisällöstä. Et voi kuitenkaan sen enempää kuolla omien syntiesi tähden kuin ratkaista nälänhätäongelmaakaan. Itse asiassa Lucado kirjoittaa, että ainoa, mitä meidän ihmisten täytyy tehdä otettuamme Jeesuksen elämäämme, on heijastaa Jumalan kirkkautta! Tämän saa aikaan Pyhä Henki, joten meidän ei itse asiassa tarvitse sanan varsinaisessa merkityksessä tehdä mitään, vain olla peileinä. Herra lähettää sanoman, me heijastamme sen. Me emme siis keskity pohtimaan, olemmeko fiksuja ja pidettyjä, vaan me olemme peilejä, lähettejä, hänen rakkaudestaan! Se on maailmankaikkeuden suurin ja hienoin tehtävä eikä meidän tarvitse konkreettisesti tehdä mitään! Me emme ole keskus, me olemme vain tienviittoja. Mutta miten siunattuja tienviittoja me olemmekaan! Meidän täytyy vain muistaa pitää viittamme kiillotettuna ja kunnossa. Tämä tarkoittaa aivan konkreettisesti ruumistamme. Aivan, samasta asiasta aikakauslehdet puhuvat, mutta Jumala haluaa sinun pitävän itsestäsi huolta siksi, että hänellä on sinulle tehtävä! Ei siksi, että keskittyisit itseesi ja unohtaisit muut. Siinä on iso ero.

Jos joskus huomaat miettiväsi, miksi aina kaiken täytyy tapahtua Jumalan kunniaksi ja Jumalan kirkkautta korostaen, on aika pysähtyä. Lucado esittää havainnollisen vertauskuvan: norsu löntystelee rotkon ylle viritetyllä puusillalla. Se tietysti nitisee ja natisee mahtavan eläimen painon alla. Kun norsu pääsee sillan yli, sen korvan juuressa elelevä kirppu huudahtaa ylpeänä, miten he jytisyttivät siltaa oikein kunnolla. Kirppu ei ollut tehnyt kuitenkaan yhtään mitään. Norsu teki kaiken työn. Menestys sabotoi menestyvien muistia. Kukkulan kuninkaat tapaavat unohtaa, kuka kantoi heidät ylös polkua. Kun menestyt, muista, että Herra auttoi sinua menestymään, jotta voit tuoda häntä julki.

Ylistämällä Herraa muistutamme myös itseämme siitä, kuka todella on kaiken keskus, ketä ilman meitä ei olisi edes olemassa!

Viisi valokuvaa
Arto Orre

Kuljetaan käsi kädessä ja rukoillaan.

Rakkaat ystävät.
Evankeliumi koskettaa kaikkia ja meidän kristittyjen tulisi yhteisvoimin tuoda sitä esille Suomessa.

Ajattelin kertoa teille viidestä valokuvasta. Eräs pastori näytti kuulijoilleen viiden kuvan settiä. Ensimmäinen kuva oli otettu lentokoneesta ja siinä näkyi valtavan laaja vehnäpelto, se oli useita neliökilometrejä, ja sen pellon keskellä oli suuri maalaiskartano.

Toisessa kuvassa näkyi ihmisiä kävelemässä siellä pellolla, nimittäin tuon farmarin kolmivuotias poika oli lähtenyt jonnekin ja eksynyt tuolle valtavalle pellolle, muut perheen jäsenet olivat hyvin peloissaan ja hyvin murheellisella mielellä. He olivat tuon perheen jäsenet jotka olivat lähteneet etsimään tuota poikaa.

Kolmannessa kuvassa näkyi, kuinka noin viisikymmentä ihmistä kulki ristiin rastiin pellolla, sillä läheisen kylän kaikki asukkaat olivat tulleet auttamaan tuon pojan etsimisessä.

Neljännessä kuvassa ihmiset muodostivat toinen toisiaan kädestä kiinni pitävän ketjun ja systemaattisesti he lähtivät ja tutkivat tuon viljapellon jokaisen neliömetrin.

Viidennessä kuvassa, se oli lähikuva, perheen isä piti sylissään kuollutta poikaansa, hän sanoi:" Jumala, jos me olisimme aikaisemmin tarttuneet toisiamme käsistämme kiinni, niin minun poikani eläisi."

Luulen, että Jumalakin joskus itkee ja sanoo: "Jos minun lapseni olisivat aikaisemmin tarttuneet toisiaan kädestä, niin se ja se tuhlaajapoika tai tuhlaajatyttö olisi pelastunut. Ei ole yhdentekevää millä tavalla teemme Jumalan valtakunnan työtä. Lähdetään liikkelle yhdessä ja pidetään toisiamme kädestä kiinni. Siunataan toinen toisiamme ja levitetään Jeesuksen rakkautta ympärillemme.

Kumpa voisimme sitoutua rakastamaan jokaista Jumalan lasta, joka tunnustaa Jumalan isäkseen ja tunnustaa heidät tasa-arvoisiksi veljiksi ja sisariksi hänen hengellisestä taustastaan, rodustaan, kielestään tai kansallisuudestaan huolimatta.

Olkaamme veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisiamme kohtaan ja olkoon meidän sydämissämme tämä Roomalaiskirjeen 12. luvun 10. jae niin syvällä, että se muistuttaa meitä jatkuvasti: osoittakaamme toisillemme lämmintä veljellistä rakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toisianne.

Tänäänkin jokaisella meillä on mahdollisuus kunnioittaa toinen toisiamme ja oppia tästä kertomuksesta, että sydämemme olisi rohkea ja voimakas ja täynnä rakkautta. Silloin voisimme yhdessä kertoa lähimmäisillemme: "Jeesus rakastaa sinua" ja kerran voisimme kaikki yhdessä kohdata Taivaan kodissa siinä yhteisessä kuorossa, jossa jokainen osaa laulaa ja kiittää.

Silloin olisi mahtavaa kun saisi sanoa:" Muistatko kun siellä Forssassa Jumala kosketti meitä ja saimme vastaanottaa Jumalan rakkauden toisiamme kohtaan ja ruveta toimimaan yhdessä ja kuinka Jumala sen avulla aloitti herätyksen pienessä Forssan kaupungissa ja sieltä se levisi koko Suomeen"

Rakkaat ystävät meillä on niin ihana taivaallinen isä, meillä on maailman paras sanoma, ei pilata Jumalan suunnitelmaa. Puhutaan hyvää toisistamme ja tehdään yhdessä työtä Forssan ja Suomen hyväksi, jotta mahdollisimman moni löytäisi pelastuksen.

Siunaavin terveisin Arto Orre

Mikä on seurakunta (puhe 3. 11. 2013)
Arto Orre

Nyt on tarkoitus puhua mikä seurakunta on Raamatun mukaan, joten on hyvä heti aluksi mainita, mikä se ei ole: Ef. 2:20 lukee: "apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, (21) Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. (22) Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä". Ap.t. 1:24: "Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä".

Nämä Raamatun paikat ampuvat alas heti aluksi joidenkin Raamattua tuntemattomien ihmisten käsitykset mikä on seurakunta. Heidän mielestään seurakunta on sama kuin kirkkorakennus. Eli joidenkin väärä käsitys on, että:

• seurakunta on sama kuin kirkkorakennus.
• toisten mielestä kirkko tai seurakunta tarkoittaa papistoa.
• jotkut pitävät jotain aluetta tai kaupunkia seurakuntana.
• monet kiertävät kaikki kirkot –mahdollisimman kaukaa.
• toiset taas käyvät matkoillaan kirkoissa sisällä ja tutustuvat rakennusarkkitehtuuriin. He ehkä ajattelevat, että jos pistäytyy sisällä kirkoissa, niin sillä osoittaa olevansa kristitty, ja sitten kun he kuolevat ja heitä kannetaan alttarin eteen, niin Herra varmaankin tuntee heidät.

Sanaa "seurakunta" käytetään Suomessa väärin. Kun sanotaan esim. "Forssan seurakunta" niin ei sillä tarkoiteta sitä mitä Raamattu sanoo, eli uudestisyntyneitä Jeesukseen uskovia, vaan jotain aluetta, jossa sattuu asumaan kaikenlaisia ihmisiä. Uuden Testamentin näkemys kirkosta eli seurakunnasta on kuitenkin aivan toisenlainen. UT:ssa on ainakin sata kuvaa tai vertausta seurakunnasta. Tässä yritän käsitellä niistä joitakin, älkää pelästykö, en käsittele kaikkia sataa, siinä menisi varmaan viikko. Aluksi on hyvä mainita, että Raamattu ei tunne eikä mainitse yhtäkään nykyään vaikuttavista kirkoista, lahkoista tai uskonsuunnista. Siellä ei sanota mitään nykyisin olemassa olevista systeemeistä ja uskonsuunnista tai kirkoista, vaan etupäässä kodeissa kokoontuvista.

Seurakunta on suurempi kuin mitä me aavistammekaan. Ensiksikin seurakunta on hengellinen, se ei ole ensisijaisesti paikka jonne mennään, vaan olotila jossa ollaan. Eli rajat ovat sydämissä. Jeesus sanoi olevansa Kallio, jolle hän rakentaa seurakuntansa, eli ihminen joka on Jeesus-Kalliolla, on seurakunnassa, mutta sitten on myös näkyvästi paikallisseurakunta. Nykyään monet seurakuntakäsitykset perustuvat ja rakentuvat jollekin muulle kuin Jeesus-Kalliolle, eli hiekalle ja sortuvat eräänä päivänä, kun tulee myrsky. Seurakunta on suurempi, kuin mitä me aavistammekaan. Jo joitakin vuosia vanhan Tietokirjan mukaan siihen kuuluisi noin 2000 miljoonaa ihmistä, eli jäseniä 254:stä maasta. En tiedä, millä ne on pystyneet ne laskemaan, koska monessa maassa seurakunta on suureksi osaksi maanalainen eli salainen, mutta toimii silti hyvin voimakkaasti. Esim. Kiinassa arvellaan olevan noin 100 miljoonaa kristittyä, jotka kokoontuvat salaa kotiseurakunnissa. Eteläisen Amerikan mantereella tulee enemmän ihmisiä uskoon, kuin on luonnollinen syntyväisyys.

  2

Ihmisillä yleensä on kaikenlaisia ennakkokäsityksiä ja luuloja siitä mikä on seurakunta. Sen takia meidän kannattaa puhua ja miettiä asiaa Raamatun kannalta. Kaikkihan me tunnemme omat perinteemme, ja seurakunnat, mutta todellisuudessa emme ole edes ehkä vaivautuneet koskaan kysymään "MIKÄ ON SEURAKUNTA?"

Yleensä määritellään, että seurakunta sisältää nämä viisi ominaisuutta:

1. Uskovien ryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti yhdessä
2. joka pitää itseään seurakuntana
3. jossa on päteviä vanhimmiston jäseniä. Nykyään johto- tai paimenryhmän nimellä
4. joka säännöllisesti harjoittaa kaste- ja ehtoollistoimituksia, sekä seurakuntakuria
5. ja joilla on yhteisesti hyväksyttyjä opillisia käsityksiä

Nämä ovat kaikki hyviä ominaisuuksia melkein mille tahansa seurakunnalle ja useimmat seurakunnat täyttävät nämä kriteerit. Mutta tästä listasta puuttuu jotain hyvin tärkeää. Osaako joku sanoa, mitä tästä puuttuu? Puuttuuko jotain mainittavaa? Siitä puuttuu JEESUS. Ei mainita lainkaan Häntä.

Seurakunnissa on usein kyse enemmän siitä, mitä me teemme, kuin mitä Jumala tekee. Jos Jeesus puuttuu seurakunnan määritelmistä, hän todennäköisesti puuttuu myös seurakunnan elämästä. Ainakin Häntä pidetään sivuseikkana. Kävimme Irman kanssa muutama vuosi sitten Puolassa eräässä isossa kirkossa ja siellä etuosassa alttaritauluna oli kuvattu patsaana joku Puolan entinen kuuluisa hallitsija ja vähän sivummalla neitsyt Maria, mutta jostain kaukaa sivuseinältä löysimme vasta pienen kuvan Jeesuksesta. MUTTA, Suomessakin näyttää olevan nykyään niin, että ihmiset puhuvat A: etupäässä omasta seurakunnastaan ja sitten B: toiseksi pastoristaan ja C: Jeesus on vasta kolmannella tilalla. Jeesuksen läsnäolo täytyy olla seurakunnan tärkein elementti. Jeesuksen läsnäolo ratkaisee mikä seurakunta on! Hänen läsnäolonsa on elämä ja Hänen poissaolonsa on kuolema. Monissa seurakunnissa tehdään työtä Jeesukselle, mutta ei Jeesuksen tekemänä kauttamme ja siinä on iso ero.

Jos koko käsityksemme siitä mikä on seurakunta alkaa Jeesuksen läsnäolosta keskellämme, silloin haluamme ja alamme nähdä jotain paljon suurempaa, kuin tavanomainen käsitys siitä, mikä on seurakunta. Katsotaan Raamatusta: Alkuseurakunta Ap.t. 2:40-42: Monilla muillakin sanoilla Pietari vakavasti todisti ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Ne, jotka ottivat hänen sanansa vastaan, kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin 3000 henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

PAIKALLISSEURAKUNNAN MERKITYS. Kun Jumala haluaa tehdä jotakin tekee hän sen paikallisseurakunnan kautta. Seurakunta on Kristuksen  ruumis ja Jumalan kanava ulos maailmaan, Hänen voimastaan ja ihanuudestaan.

  3

Ef. 3:10 "-sillä Jumala halusi, että Hänen moninainen viisautensa tulisi nyt seurakunnan kautta taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon." 1Tim. 3:15 "-jos viivyn, tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus." On olemassa kaksi säätämystä, jotka Jumala on laittanut ihmisten turvaksi ja hyvinvoinniksi. Ensimmäinen on perhe ja toinen on paikallisseurakunta. Näitä molempia yrittää perkele tänä päivänäkin rikkoa. Suomessa yleensä sisältäpäin, muslimimaissa myös ulkoapäin.

PAIKALLISSEURAKUNTA ON MAAILMAN TOIVO

Seurakunta ei ole rakennus, joka koostuu tiilistä, vaan se on Jumalan Hengen asumus, joka koostuu ihmisistä. Me olemme Pyhän Hengen temppeli. Seurakunnan kautta Jumala tekee hyvää ja toteuttaa tahtoaan maailmassa. Me olemme Kristuksen Ruumis, Hänen kätensä ja jalkansa.

Raamattu sanoo:
(I) Seurakunta = Kristuksen Ruumis muodostuu siis kaikista uskovista, - ei siis jollakin alueella asuvista kaikista ihmisistä, vaan kaikista uskovista, kaikilla paikkakunnilla, kaikkina aikoina... Kaikkialla, missä ihmiset ovat kääntyneet, uskovat Jeesukseen ja ovat syntyneet Jumalan Hengestä, siellä on seurakunta eli kirkko. Seurakunta on siis hengellinen, mutta se ilmenee ja julistaa fyysisesti eli näkyvästi, eri tavoilla kulttuurillisesti ja maantieteellisesti eri puolilla maapalloa. Se muodostuu uskovista, jotka elävät suuresti erilaisissa ympyröissä ja kulttuureissa ja maantieteellisesti erilaisilla paikoilla. Uskovat ovat eri ikäisiä, erilaisia taustoiltaan ja luonteenominaisuuksiltaan. Se mikä on yhteistä kaikille on se, että Jeesus on pelastanut heidät ja Jumalan Henki on yhdistänyt heidät Kristuksen Ruumiiksi, vaikka heillä on erilaisia seurakuntakoteja samoilla paikkakunnilla. Kristuksella on kuitenkin vain yksi seurakuntaruumis, eri hengellisissä kodeissa. Seurakunta muodostuu siis ihmisistä kaikkina aikoina Jeesuksen maanpäällisestä ajasta lähtien.

Ne jotka tänä päivänä ovat jo taivaassa, ovat niitä joita teologisesti sanotaan riemuitseviksi voittajien seurakunnaksi, eli toisin sanoen ne, jotka ovat jo päässeet perille ja ovat iankaikkisuudessa Jeesuksen kanssa.

Mutta nyt katsotaan meitä seurakunnan jäseniä jotka olemme vielä täällä maan päällä. Ketä me tai he ovat? He ovat uskovia ja heitä on joka puolella. Täällä maan päällä olemme järjestäytyneet erilaisiin 1: yhteisöihin, 2: tunnustuskuntiin, 3: seurakuntiin ja 4: herätysliikkeisiin. Mutta niin kuinn sanottu, Kristuksella on vain yksi Seurakuntaruumis. Osa ihmisistä kuuluu Kristuksen Ruumiiseen, mutta eivät ole aktiivisia missään ulkonaisessa yhteydessä. Sitten on toisia, jotka ulkonaisesti kyllä ovat mukana uskonnollissa yhteyksissä, mutta jotka eivät ole uudestisyntyneet Hengestä, ELI eivät ole tulleet liitetyksi KRISTUKSEN RUUMIISEEN. Ja eivät kaikesta huolimatta ole oikeasti seurakuntalaisia, vaikka itsekin voivat niin luulla. Tämä tarkoittaa, että ne rajat, jotka Jumala on asettanut seurakunnalle, eivät aina ole samoja kuin meidän tekemämme rajat. VERRATAAN NÄITÄ  RAJOJA: Meidän rajamme kulkevat osittain sen mukaan miten me määrittelemme "maailman" ja "seurakunnan" Ja osittain erilaisten yhteisöjen ja herätysliikkeiden välissä. Kun puhutaan erilaisista herätysliikkeistä, niin näillä on erilaisia käsityksiä. Joissakin katsellaan muita jonkin verran yhteisymmärryksellä. Toisilla on mielestään täydellinen oppi ja he eivät pidä muita edes kristittyinä, koska nämä eivät kuulu heihin. Jumalaa varmaan hymyilyttää, tai enemmänkin surettaa.

  4

Koska täydellinen oppi on vain Jeesuksella ja oppi ei pelasta, vaan rakkaus-suhde Herran kanssa. Tästä on olemassa suuri asteikko erilaisia näkemyksiä. Niinpä sopii kysyä, että mikä siten on oikein tai väärin kaikessa tässä? Sitä ei ole lainkaan helppo sanoa, koska rajanveto on vaikeaa. Tästä johtuen jotkut ovat sitä mieltä, ettei meillä pitäisi olla mitään rajoja. Mutta tällä tiellä ja ajatuskannalla emme kuitenkaan voi päästä eteenpäin, koska Raamattu kaikesta huolimatta puhuu rajoista. Mutta ne rajat ovat ihan eri asia kuin meidän rajamme, jotka kulkevat osittain siis niin kuin sanoin, sen mukaan miten me määrittelemme "maailman" ja "seurakunnan" ja osittain erilaisten yhteisöjen ja uskonsuuntien välissä, kun puhutaan erilaisista herätysliikkeistä ja niiden erilaisista käsityksistä. MUTTA RAAMATUN RAJAT KÄSITTELEVÄT EROA: 1: ELÄMÄN JA KUOLEMAN VÄLILLÄ, 2: lihan ja hengen välillä, 3: seurakunnan ja maailman välillä, mutta ei rajoista erilaisten herätysliikkeiden ja yhteisöjen välillä tai tunnustuskuntien ja kirkkokuntien välillä.

HUOMIO!
UT PUHUU YHDESTÄ RUUMIISTA, YHDESTÄ VALTAKUNNASTA, Jumalan Valtakunnasta. Me sen sijaan puhumme useimmiten A: eri kirkoista ja B: yhteisöistä ja herätysliikkeistä. Jotkut puhuvat lahkoista, katolisen kirkon mielestä luterilainen kirkko on ollut pahin lahko. Ja luterilaisen kirkon mielestä taas monet muut ovat lahkoja. Yleensä aina ne jotka ovat maassa pienempiä, ovat lahkoja, vaikka luterilaisia lasketaan olevan maailmassa noin viisikymmentä miljoonaa, mutta helluntailaisia ja karismaattisia 700-800 miljoonaa, eli yli kymmenen kertaa enemmän. Uudet karismaattiset seurakunnat lisääntyvät koko ajan, eli kohta niitä on enemmän kuin nimellisesti katolisia. Eri uskonsuunnat ovat todella olemassa tänään emmekä voi hypätä yli kaksituhatvuotisen kirkkohistoriallisen kehityksen.

Me emme voi teeskennellä, ikäänkuin noita erilaisia ryhmittymiä ei olisi olemassakaan. Eikä meidän tarvitsekaan, mutta meidän tulee tutkia asenteemme ja motiivimme kaikessa tässä. KETÄ ME PALVELEMME? Kenen luona on meidän turvamme? Keitä me olemme syvimmiltämme? Onko meidän turvallisuutemme jossakin ulkonaisessa seurakunnassa -vai KRISTUKSESSA?

Me olemme kristittyjä, me olemme uskovaisia. Sen lisäksi me olemme kasvaneet erilaisissa perheissä. Näillä "seurakuntaperheillä" on erilainen historiallinen tausta. Erilainen painotus, erilainen polttopiste. On kehitetty erilaisia teologisia käsityksiä, erilaisia perinteitä ja katsantokantoja. Sen ei sinänsä tarvitse olla väärin, mutta meidän täytyy olla tietoisia rajoituksistamme ja puutteistamme oman seurakuntaperheemme sisällä. Kaikki ihmiset ovat ylpeitä perheestään, kotipaikastaan ja valtiostaan. On olemassa eräänlaista isänmaanrakkautta, joka on melko itsestäänselvää ja luonnollista. Maapallo on pyöreä ja missä tahansa ihminen asuukin, hän kokee olevansa sen keskipisteessä. (Joskus kun olemme ajaneet pitkiä metsätaipaleita ja sitten tulee talo ja taas jatkuu metsää kilometritolkulla, olen tokaissut "nämäkin asuvat mielestään maailman keskipisteessä")

JEESUS ON SUUREMPI KUIN HERÄTYSLIIKE -tai kirkkokunta. Pieni lapsi kokee olevansa maailmankaikkeuden keskipisteessä, kunnes hän kasvaa ja käy läpi kehitysprosessin, josta johtuen hän alkaa huomata ympäristönsä, ryhtyy tutkimaan sitä ja ottaa paikkansa elämässä.

  5

Kun lapsi on kasvanut aikuiseksi ja ymmärtää olevansa pieni, mutta tärkeä osa paljon suuremmasta maailmasta. (Olemme Isin pikku poikia tai tyttöjä.) Näin on myöskin meidän uskovien kohdalla, meillä on ylpeys omasta "kirkkoperheestä", omasta herätysliikkeestä, omasta yhteydestämme, mutta kun kasvetaan, huomataankin, että Jumalan Valtakunta on kovin paljon suurempi. TÄYSI-IKÄISYYS TARKOITTAA, ETTÄ HYVÄKSYY  MUUTKIN. Se ei lainkaan tarkoita, että kieltää "perheensä", vaan että saa suuremman ja oikeamman näköalan Jumalan Valtakuntaan. Kaikki tämä on Jumalan Hengen työtä. Siitä on seurauksena, että arvostaa kaikkea sitä mitä Jumala tekee, kaikkien niiden kautta joita Hän käyttää, kaikilla paikkakunnilla ja kaikissa seurakunnissa, missä Hän vaikuttaa. Jos ei voi tehdä sitä, se tarkoittaa, että ei ole vielä lähtenyt kasvamaan. Kehittymättömyys näillä alueilla voi johtua vääränlaisesta samaistumisesta tai väärästä luottamuksesta tai väärästä ylpeydestä tai epävarmuudesta -tai väärästä opetuksesta, jonka on omaksunut.

TURVALLISUUTEMME ON KRISTUKSESSA.

Jos on vääränlaista opetusta, niin tästä voi tulla pysyvä käyttäytyminen, joka pitkällä tähtäyksellä on rikkinäisyyttä ja taantumista aiheuttavaa. "Ainoastaan omassa piirissä voi Jumala toimia. Vain omassa liikkeessä on mittatikku, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Vain oma kirkkokunta on oikea." Ei yksikään kirkkokunta välty kiusaukselta ruveta ajattelemaan näin. Se ei ole ongelma. Se tulee ongelmaksi, jos ei näe tätä kiusaukseksi. Mutta ei se ole aina niin helppoa. Ehkä on kasvettu sellaisessa yhteydessä, jossa ihmisten omatunnot on sidottu sanomalla, että "Me olemme ne oikeaoppiset". Tästä johtuu, että he eivät ikinä ole uskaltaneet uskoa, että Jumala tekee jotakin myös oman liikkeen ulkopuolella. Tämä rajoittuneisuus ei ole aivan epätavallista, mutta se on traagillista koska se varastaa uskovalta kaiken sen, mitä Jumala tekee ulkopuolella sen liikkeen, jossa ihminen sattuu olemaan. Kaikissa kirkoissa on vajavaisuuksia. Ei ole sinänsä virhe, jos niistä rakkaudessa huomautetaan. Siinä ei ole kysymys, että aliarvioidaan sitä yhteyttä, vaan se voi olla Pyhän Hengen tapa muuttaa, vapauttaa ja uudistaa sitä.

Kun tällaisessa tapauksessa uskovainen tuntee olevansa loukkaantunut, se voi johtua siitä, että rakastaa enemmän turvallisuuttaan kirkkokunnassaan, kuin Kristuksessa. MUTTA VAIN JEESUS ON MEIDÄN PELASTAJAMME. Vain Hän on meidän turvamme. Vain Hänessä me voimme tulla siksi miksi Hän haluaa meidän kasvavan. Mitä Hän on ja mitä Hänellä on, se on paljon enemmän, kuin mitä mahtuu yhteen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen. SENTAKIA on joka jäsen ruumiissa riippuvuussuhteessa toisiin jäseniin ja kaikilla on jotain oppimista ja vastaanottamista Kristuksen Ruumiin toisilta osilta. Ja ruumis, seurakunta on paljon suurempi kuin mitä me aavistammekaan. Rovasti Kalevi Lehtinen on sanonut: Kristuksella on vain yksi morsius-seurakunta, ei ole monia heiloja. Kullakin paikkakunnalla on vain yksi paikalliseurakunta, joka koostuu paikkakunnalla olevista eri hengellisistä seurakuntakodeista... Jotkut ovat ihmetellen tulleet kertomaan, kun ovat maininneet jossakin yhteydessä, että ovat menossa esimerkiksi Ystäväkirkko-seurakuntaan, niin saavat vastauksen "mikä se on?" eli teeskennellään, ikään kuin ei tiedettäisi mitään olemassaolostamme, vaikka jo useamman vuoden on ollut kokousilmoitus joka viikko lehdessä. Mutta Jumalan edessä ei joku seurakunta tule sillä olemattomaksi, jos ei sitä joku toinen hyväksy, eikä ole tietävinään sen olemassaolosta, eikä jonkun toisen seurakunnan arvo nouse siitä, jos sitä erikoisesti mainitaan, vaan niin kuin sanottu "Jumalan näkökulmasta on vain yksi paikallisseurakunta", mutta paikkakunnalla saattaa olla useita hengellisiä koteja.

  6

Lisää Raamatun oppia ja sanontoja seurakunnasta:

(II) JUMALAN KANSA
eli seurakunta koostuu siis uudestisyntyneistä ihmisistä. Kreikan sana "eklesia" tarkoittaa "uloskutsuttu muodostamaan joukon", eli kristityistä puhuttaessa niitten muodostamaa joukkoa, jotka Jumala on kutsunut ulos maailmasta olemaan Hänen kansansa eli seurakuntansa.

(III) JUMALAN PERHE
Kun otamme Jeesuksen vastaan meistä tulee Jumalan lapsia. 1Joh. 1:2-3 "Katsokaa minkälaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sen tähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne Häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme Hänen kaltaisikseen, kun Hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on". Mikä huikea ajatus! Koska olemme saman Isän lapsia, veljiä ja sisaria, Jeesus pyysi meitä rakastamaan toisiamme, Hän sanoi "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne". (Joh. 13:34) Jumalan perhe on rakkauden perhe. Ja rakkauden laki Jumalan perheessä on, "että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut".

Millä tavalla Hän rakasti meitä? Rakastiko Hän meitä koska me ansaitsimme sen? Ei Hän rakasti meitä, kun olimme vielä pahoja. Hän rakasti meitä kun vielä olimme syntisiä. Ajattelehan tätä, kun Jumala rakasti meitä, kun vielä olimme syntisiä ja Hänen vihollisiaan, niin luuletko, että Hän rakastaa lapsiaan vähemmän? Ei, varmasti, vaan vielä enemmän nyt kun olemme Hänen perhettään. Rakkaus on rakkauden perheen ainoa käsky. Jos rakastat jotain ihmistä niin et varasta häneltä. Jos rakastat jotakuta, niin et tapa häntä, et himoitse hänen asuntoansa, et valehtele hänestä, et puhu pahaa hänen seurakuntayhteydestään. Jumalallinen rakkaus on lain täyttymys. Koska rakkaus on Jumalan perheen laki, niin yksikin askel poispäin rakkaudesta on syntiä. Jos olet ottanut sellaisen askeleen, niin kadu ja pyydä syntiäsi anteeksi ja palaa takaisin vaeltamaan rakkaudessa.

Voidaksesi olla yhteydessä Isään, vaeltaaksesi Hänen kanssansa, vaeltaaksesi Jumalan perheessä, sinun täytyy vaeltaa rakkaudessa, sillä Jumala on rakkaus.

(IV) PYHÄ TEMPPELI
Niin kuin jo aluksi sanoin, UT:ssa ei puhuta kirkkorakennuksista, mutta puhutaan kylläkin sellaisesta temppelistä joka koostuu ihmisistä. Ef. 2:19-22  --"te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa Pyhäksi temppeliksi Herrassa ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä".

(V) KRISTUKSEN MORSIAN
Tämä on UT:n kaikkein kauneimpia vertauksia seurakunnasta. Kun Paavali kuvaa miehen ja vaimon suhdetta, hän lisää: (Ef. 5:32) "Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa."  Väittäisin, että seurakunta syntyi Kristuksen sydämestä, silloin kun ristillä puhkaistiin keihäällä hänen kylkensä ja sieltä vuoti veri ja vesi. Paavali vertaa Kristusta mieheen ja seurakuntaa vaimoon. Ef. 5:25-27. Hän neuvoo miehiä rakastamaan vaimoaan "..niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi Henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä".

  7

SUURIN KUNNIA minkä JUMALA on sinulle suonut, on se, että saat olla yhteydessä Häneen, Hänen Poikaansa ja Pyhään Henkeen ja näin olla mukana toteuttamassa Hänen suunnitelmaansa ihmiskunnan lunastamiseksi. Uudestisyntymisen armon kautta sinusta tuli maailmankaikkeuden Luojan sukulainen. Sinusta tuli Hänen morsiusseurakuntansa jäsen. Sinä olet morsiussielu. Mutta sukulaissuhde ilman yhteyttä on väljähtynyt, jos sanotaan, että jokin alue on seurakunta. Se on kuin avioliitto ilman rakkautta ja yhteyttä. Yhteys on uskon äiti. Jumala on kutsunut sinut yksilönä yhteyteen oman Poikansa kanssa. ON HYVÄ SISÄISTÄÄ JA OIKEIN TUNNUSTAA SUULLAN: Jumala on kutsunut minut Poikansa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. (Sanotaan ääneen) vaellan yhteydessä Jeesukseen. Puhun Hänelle. Teen työtä yhdessä Hänen kanssaan. Yhteydessä Isään Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen olen mukana toteuttamassa Jumalan suurta suunnitelmaa ihmiskunnan lunastamiseksi. (Näin) Jumala haluaa rakkaussuhdetta itsensä ja lastensa välille. Jumala on suhteiden Jumala ja todellisissa suhteissa pitää olla vapaa tahto, ei Jumalalla ole pakotettuja suhteita.

Meidät on luotu rakkaussuhteeseen! Ensin rakastamaan Jumalaa ja toiseksi vielä lähimmäistämme. En olisi voinut aikanaan sanoa Irmalle: "Sinun on nyt pakko mennä kanssani naimisiin, joko haluat sitä tai et." Vapaa tahto on lahja Jumalalta:, jota kukaan ei voi ottaa pois, jos emme vapaaehtoisesti sitä luovuta.

Terve seurakuntaperhe on sellainen missä meillä ei ole mitään halua manipuloida, kontrolloida ja pakottaa toisiamme, vaan motiivimme ja halumme on rakastaa toinen toistamme. Meillä on siis ensisijaisesti rakkaussuhde Jumalaan ja seurakunnan keskellä agape-rakkausuhteita ristiin rastiin. Kuitenkin sanotaan, että syvällisiä ystäväsuhteita ihmisellä voi olla vaan kymmenkunta, mutta Jumalalla tuhansia ja Hänen kauttaan varmaan meilläkin enemmän kuin inhimillisesti ajatellen olisi mahdollista.

(VI) YLEINEN PAPPEUS (1Piet. 2:9)
Kaikki kristityt ovat pappeja siinä mielessä, että me kaikki voimme lähestyä Jumalaa. Ei ole enää niin kuin VT:n aikana, että vain määrätty uhreja toimittava pappi sai tehdä sen, me kakki voimme edustaa toisia ihmisiä Jumalan edessä rukoilemalla heidän puolestaan. Ja voimme edustaa Jumalaa ihmisten edessä todistamalla maailmalle. Ilmestyskirjan 1. luvun 6. jakeen mukaan "ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen". Monet kristityt ovat heikkoja ja valittavat syntisyyttään  koska emme ole omaksuneet sitä, että olemme pyhiä, meidät on tehty kuninkaallisiksi papeiksi. (1Kor. 12) Jumala on antanut seurakunnalle erilaisia virkoja ja armolahjoja. Hän on asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi, ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajina tai puhua kielillä. Mutta ennen näitä tulisi olla IDENTITEETTINÄ: olen ensisijaisesti Jumalan lapsi.

Täytyy ottaa huomioon ettei UT:ssa armolahjoja ja palvelutehtäviä eli seurakuntavirkoja jyrkkärajaisesti eroteta toisistaan. Ne ovat saman Herran lahjoja seurakunnan jäsenille, ihmisille, jotka tarvitsevat rakentumista. Heidän tarpeensa ovat tähtäimessä koko ajan.

TEHTÄVÄ SEURAKUNNASSA

Kerrotaan, että eräs mies tuli tunnetun pastorin Spurgeonin luo viime vuosisadalla ja sanoi: "Haluaisin tehtävän seurakunnassa. Silloin Spurgeon kysyi häneltä: "Mitä työtä teet arkisin?" -- Olen veturinkuljettaja. -- Onko lämmittäjänne jo uskossa? -- Ei. -- No, sitten saatte tehtäväksenne seurakunnassa johdattaa hänet Jumalan luo.

  8

Vineyard-liikkeen perustajan John Winbergin luo tuli kerran eräs seurakuntalainen sanoen "Yritin kovasti soittaa seurakuntaan, kun tapasin kodittoman miehen, mutta kukaan ei vastannut. Niinpä otin hänet kotiini. Eikö teidänkin mielestänne seurakunnan tulisi huolehtia..." JW Mietti hetken ja sanoi: "Minusta tuntuu, että seurakunta huolehtii jo miehestä."

Tässä lopuksi pari ajatusta, jotka lainasin Jani Liukkoselta LÖYDÄ OMA PAIKALLISEURAKUNTASI, HENGELLINEN KOTISI

Missä on Sinun hengellinen kotisi tällä hetkellä, vai eikö Sinulla ole sellaista? Rukoile Jumalaa johdattamaan Sinut seurakuntaan, johon voit liittyä ja jossa pääset kasvamaan ja palvelemaan.

Käy eri seurakunnissa, tutustu ihmisiin ja kuuntele Pyhän Hengen ääntä sisimmässäsi. Hyvä hengellinen koti on sellainen, missä koet Pyhän Hengen virvoittavaa läsnäoloa, kuulet rohkaisevaa Raamatun opetusta ja löydät ihmisiä joista pidät -ja myös joista et pidä.

Jälkimmäiset ovat sitä varten, että Sinä muutut armollisemmaksi ja rakastavammaksi ihmiseksi.

Jumala vahvistaa sinulle kotisi, jos olet halukas kuulemaan ja olemaan kuuliainen. PS. IHMINEN ON LUOTU YHTEYTEEN

Ihminen on luotu yhteyttä ja rakkautta varten. Jumala loi ihmiskunnan omaksi perheekseen. Sielunvihollinen eli saatana, on nimensä mukaan Jumalan vastustaja ja yhteyden rikkoja. Saatana hajottaa ja erottaa ystävykset, avioparit ja perheet, jos vain pystyy. Vihollinen onnistui erottamaan Aatamin ja Eevan luojastaan, eli sitä kautta koko ihmiskunta joutui eroon alkuperäisestä asemastaan.

Jeesus Kristus Jumalan Poika tuli sovittamaan ihmiskunnan Isän kanssa ja yhdistämään meidät jälleen tähän perheeseen. Usko Jeesukseen avaa oven tähän perheyhteyteen.

Seurakunta on Jumalan suunnitelma ja Jumalan perhe. Isä tahtoo koota lapsensa yhteen. Jeesus opetti, että siitä meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen jos meillä on keskinäinen rakkaus. Yhdessä me olemme vahvoja, yksin olemme heikkoja. Olemme Hänen laitumensa lampaita ja Hyvä Paimen meitä johtaa. SAATANA HAJOTTAA JA EROTTAA

Mutta mitä tapahtuu, jos eksymme laumasta? Sudet syö! Saatanan yksi suurimmista interesseistä on hajottaa uskovien yhteys. Vihollisen strategia on hajottaa ja hallita, eristää ja vangita.

Siksi ei olekaan sattumaa, eikä myöskään epätavallista, että monet uskovat elävät elämäänsä ilman seurakuntayhteyttä ja sitoutumista siihen.

Mutta Raamattu ei kyllä puhu ollenkaan mihinkään sitoutumattomista yksityisesti elävistä ja muista erottautuvista kristityistä. Koska Jumala haluaa, että kasvaisimme yhteyteen RAKKAUDESSA. Sitä joutuu harjoittelemaan jo maanpäällä, että se sitten onnistuisi iankaikkisuudessa.

  9

TARVITSEMME TOISIAMME
Jotkut uskovat eivät halua tulla liitetyksi toisiin Kristuksen ruumiin jäseniin. He seurustelevat kyllä Jeesuksen kanssa, mutta eristäytyvät tietoisesti toisista uskovista. He haluavat tulla liitetyiksi vain päähän. Ruumis ei voi kuitenkaan muodostua vain yhdestä jäsenestä. Voitko kuvitella pään, josta kasvaa vain yksi käsi? Kristuksen ruumis muodostuu monesta jäsenestä. Me emme voi olla yhtä Kristuksen kanssa olematta yhtä myös Hänen ruumiinsa kanssa. Emme tarvitse ainoastaan päätä, vaan koko ruumista. Meitä liittää yhteen paitsi se, että tarvitsemme Jeesusta, myös se että tarvitsemme toisiamme. Paavali sanoo: "Silmä ei saata sanoa kädelle; en tarvitse sinua, eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä" (1Kor. 12:21). Huomaa jakeen loppuosa; edes pää ei voi sanoa toisille jäsenille: "En tarvitse teitä". Paavali sanoo meille: "Kristus ei koskaan sano yhdellekään jäsenelle, ettei Hän tarvitse sitä". Me kaikki olemme tärkeitä, jopa välttämättömiä Hänen ruumiinsa toiminnalle. Tämä pätee erityisesti niihin jäseniin, jotka ovat ruhjeilla ja kärsivät. Paavali korostaa: "Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä". (jae 22) Apostoli lisää sitten: "Ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisimmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme" (jae 23). Hän puhuu niistä jäsenistä, jotka ovat näkymättömiä, kätkettyjä ja tuntemattomia. Jumalan silmissä niillä on suuri arvo. Koska kaikki uskovat ovat Kristuksen ruumiin tärkeitä jäseniä, heidän on noustava ja ryhdyttävä toimiin, kun vihollinen ottaa hyökkäyksensä kohteeksi toisia uskovia. Saatat ajatella, ettet kelpaa tehtävään, mutta Herra itse sanoo: "Tarvitsen sinua. Olet elintärkeä ja välttämätön ruumiin toiminnalle." Vielä lopuksi tärkeä asia:

SOLUSEURAKUNTA
Muutama sana vielä solu-seurakunnasta. Niin kuin aluksi sanoin, kotiseurakunnat on oikeastaan ne mistä UT puhuu. VT:n aikana oli suuri pyhäkkö, joka sitten hävitettiin. Joka on käynyt NMKY:n eli "Namikan" johtajuusseminaareissa, on kuullut opetusta soluseurakunnista.

Ideaan soluseurakunnasta ollaan Suomessa vasta heräämässä. Tiedän ainakin yhden seurakunnan, joka on perustettu tälle idealle, koska olimme siellä mukana Alfa-opetuksessa Helsingissä. (KOTIRYHMÄVERKOSTO ry), joka on luterilaisuuteen kallistunut, -niin kuin muuten me kaikki suomalaisessa kulttuurissa jollakin tavalla. Sanotaan itsestämme mitä sanotaan. Ideana on siis se, että varsinaisen seurakunnan muodostavatkin kotisolut, jotka sitten yhdessä voivat kokoontua yhdessä juhlakokoukseen ja ylistämään Jumalaa. Eli juuri päinvastoin, kuin perinteiset seurakunnat, joilla saattaa olla lisäksi pienryhmiä. Joillakin ei ole edes niitä.

(Kari Törmä NMKY:stä:)
Tämä soluseurakunta on niin mullistava idea, että kysymys on oikeastaan uudesta uskonpuhdistuksesta. Se on jo alkanut. Solu- ja kotiseurakunnat ovat onnistuneet lukemattomissa maissa. Se ei ole kirkkokunnasta riippuvainen. Sen täytyy toimia myös Suomessa. Eli nyt vaikeina lopun aikoina seurakunta tulee palaamaan juurilleen, kun isot kirkot häviävät.
Meidänkin alkuperäisenä ajatuksena Mission Ystävät ry:ssä on, että olisimme Ystäväkirkko-soluseurakunta tai Ystäväkirkko-kotiseurakunta. Tätä tilaa voisi siis sanoa KODIKSI, vaikka ei täällä kukaan vakituisesti ole yötä.

Arto Orre

Tämä puhe on kuunneltavissa tästä!

Anteeksiantamisen vaikeus - John Bevere (KKJMK 2005)

Bevere puhuu asiasta, joka on meille valitettavan jokapäiväinen: nimittäin siitä, että me loukkaamme toisiamme toistuvasti ja vieläpä kannamme siitä toisillemme kaunaa. Kuitenkin Raamattu sanoo näin:

Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.
(2Tim. 2:24-26)

Beveren mukaan Paholainen vangitsee meidät loukkaantumisen ja anteeksiantamattomuuden ansaan niin, että olemme lopulta täynnä katkeruutta ja etäännymme Herrasta - emmekä edes huomaa itse koko asiaa! Kuuliaisina Raamatulle saatamme jopa muistaa yllä olevan kaltaiset kehotukset, mikä johtaa meidät vielä isompaan ansaan: olen uskova, en saa suuttua enkä riidellä - en siis ole loukkaantunut, vaikka minua loukattiin. Todellisuudessa olen kuitenkin haavoittunut ja närkästynyt enkä halua antaa anteeksi, koska se on pelkästään oikeus ja kohtuus sille, joka minua loukkasi. Näin ylpeys saa meidät näkemään itsemme uhrina. Meillä ei kuitenkaan ole lupaa hautoa loukatuksi tulemisen tunnetta vain siksi, että meitä kohdeltiin väärin. Kaksi vääryyttä ei voi muuttua yhdeksi oikeudeksi.

Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
(Sananl. 18:19)

Kun meitä on loukattu, pyrimme suojaamaan itsemme ja kiellämme läheisyyden niiltä, joiden pelkäämme loukkaavan meitä. Lopputulos on se, että suljemme ihan itse itsemme muurien sisään ja pelkäämme kaikkia muita. Bevere varoittaa, että käännämme huomion itseemme ja samalla poispäin Jumalasta. Pitää myös muistaa, että tavoitteemme on Kristuksen kaltaisuus eli ehdoton rakkaus: ehdoton rakkaus antaa toisille oikeuden loukata meitä. Meillä on oikeus antaa se anteeksi ja edelleen rakastaa loukkaajamme. Näin avaamme väylän Pyhän Hengen rakkaudelle ja juuri sitä Jumala meiltä toivoo. Meidän tulee olla väyliä ja välittäjiä, jotta Pyhä Henki pääsee toimimaan vapaasti. Muurien läpi on paha toimia!

Jeesus varoitti myös vääristä profeetoista:

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
(Matt. 7:15-16)

Bevere liittää tämänkin kohdan anteeksiantamattomuuden syntyyn. Lampaiksi väärät profeetat tekee julkikristillisyys, mutta susiksi heidän käyttäytymisensä. He voivat olla sekä tavallisia kristittyjä että pastoreita. Jopa heidän opetuksensa saattaa olla tervettä, mutta heidän elämänsä ja palvelutyönsä hedelmät näyttävät heidän todellisen karvansa. Pastori tai kristitty on sitä, mitä hän elää todeksi, ei sitä, mitä hän saarnaa. On siis aivan turha puhua lähimmäisenrakkaudesta ja samaan aikaan pidättää anteeksianto itseään loukanneelta henkilöltä. Tietysti yhtä turhaa on julistaa sanaa ja samalla loukata muita! Puhetta tärkeämpää on käytös.

ANTEEKSIANTAMISEN OIKEUS

Nykyaikana emme hämmästy edes seurakunnan tai avioliiton hajottavista kiistoista ja loukkauksista, jotka johtavat pitkiin taisteluihin. Nousemme barrikadeille vain tietyistä valikoiduista Raamatun kohdista, joita pitäisi noudattaa, mutta unohdamme (tarkoituksella?) tärkeimmät, kuten esimerkiksi nämä Jeesuksen sanat:

Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
(Matt. 5:44)

Jeesukselle itselleenkin tehtiin vääryyttä, mutta hän ei lähtenyt kostamaan, vaan jätti asian Jumalan tuomiovallan alle. On ymmärrettävää yrittää unohtaa esimerkiksi tällainen kehotus, koska sen toteuttaminen on niin vaikeaa. Mutta Jeesus ei jätä meitä yksin tällaisten asioiden kanssa, vaan tukee ja kasvattaa - jos vain annamme hänelle luvan. Siksi esimerkiksi Bevere kirjoitti kirjansa: hän koki tehtäväkseen tuoda juuri tämän anteeksiantamattomuuden synnin esille.

Kun kohtaamme loukkauksia ja ikäviä asioita, meidän pitää muistaa, että yksikään ihminen tai paha henkiolento ei koskaan voi saada meitä pois Jumalan kädestä! Me olemme aina turvassa ja aina Jumalan hallinnan alla, jos omalla vapaalla tahdollamme olemme siihen antautuneet. Siksi Paholainen yrittääkin käyttää meihin vahvaa sumutusta, koska muuten se ei voisi koskaan häiritä meitä. Sumun läpi voi olla vaikea nähdä, jos kadottaa silmistään maamerkin, Jeesuksen. Siksi esimerkiksi Sanan tunteminen on niin tärkeää: sieltä löytyy apu ja esimerkki kaikenlaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi Vanhan Testamentin Joosef on malliesimerkki siitä, miten asiat etenevät aina viime kädessä Jumalan tahdon mukaisesti, jos kristitty suostuu ottamaan vastaan ikävätkin asiat opetuksena, ja miten anteeksiantaminen puhdistaa kaiken synnin ja pitää varsinkin antajansa puhtaana.

Beveren teoksen otsikotkin puhuvat puolestaan: "Se, että Jumala kostaa palvelijoidensa puolesta, on vanhurskasta. Se, että Jumalan palvelijat kostavat omasta puolestaan, on epävanhurskasta" sanoo eräs otsikko. Tähän oikeastaan tiivistyy toinen puoli kirjan sanomaa. Kovin helposti nykyään vaihdetaan seurakuntaa, koska johtajissa nähdään usein monenlaista vikaa. Parasta olisi kohdata totuus: Jeesus on ainoa täydellinen pastori! On siis turha paeta ongelmia loukkaantuneena ja pahimmassa tapauksessa siirtää samat ongelmat mukanaan eteenpäin. Yllättävän usein Herra haluaa meidän pysyvän paikoillamme, kun kysymme häneltä hänen tahtoaan. Hän haluaisi meidän oppivan, että olemme epätäydellisiä ihmisinä, mutta meille on annettu sen käsittelemiseksi paras keino kaikista: ehdottoman rakkauden mukanaan tuoma anteeksiantamisen kyky! Jeesus kehotti meitä antamaan jatkuvasti anteeksi, uudestaan ja uudestaan, sillä me itsekin tarvitsemme Jumalan anteeksiantoa uudestaan ja uudestaan.

Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
(Matt. 6:14-15)

Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
(Luuk. 6:38)

Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
(Matt. 18:32-35)

Anteeksiantaminen liittyy myös meidän hengelliseen kasvuumme ja kenties jopa fyysiseen hyvinvointiin: Bevere kirjoittaa usein tavanneensa uskovia, jotka eivät ole voineet ottaa vastaan parantumista, lohdutusta tai vapautusta, koska eivät ole halunneet vapauttaa toisia ja antaa heille sydämestään anteeksi. Lisäksi lääketiede on liittänyt anteeksiantamattomuuden ja katkeruuden tiettyihin sairauksiin kuten reumaan ja syöpään. Myös monet henkiset sairaudet ovat sidoksissa katkeraan anteeksiantamattomuuteen.

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?

Kun kohtaat jokapäiväisessä elämässä jatkossakin ikäviä loukkauksia ja pahoitat mielesi, ensimmäiseksi sinun pitää hieroa sopua sinua vastaan rikkoneen kanssa ja tehdä se samanlaisessa rakkaudellisessa hengessä, kuin missä Jumala toimii.

Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
(Matt. 18:15)

Tämä kohta ei siis tarkoita sitä, että meillä on oikeus mennä tuomitsemaan meitä loukannut henkilö. Loukkausta ei pidä myöskään viedä muiden luokse, sillä heidän myötätuntonsa vain lisää meidän loukkaantumistamme. Loukkaus pitää viedä loukkaajan eteen, hänen kanssaan meidän pitää puhua, ei muiden. Jos rakkaudessa hierottu sopu ei tuota tulosta, meidän pitää silti antaa anteeksi meitä vastaan rikkoneelle ja vapauttaa sekä hänet että itsemme koko tilanteesta.

Koko ajan pitää muistaa se, että pysymällä katkerina ja loukkaantuneina vahingoitamme kaikkein eniten itseämme ja ennen kaikkea suhdettamme Jeesukseen. Ilman Jeesusta emme ole mitään, joten sen suhteen eteen pitää tehdä kaikki mahdollinen. Muistele siis tässä ja nyt, heti, niitä henkilöitä, jotka ovat sinua loukanneet ja joita olet tähän asti muistellut katkeruudella. Rukoile sitten anteeksiantoa heidän synneilleen ja myös omalle loukkaantumisen synnillesi. Pysy tällä tiellä koko loppuelämäsi äläkä päästä loukkaantumistasi katkeruudeksi asti. Kun sinua loukataan, sano siitä heti ystävällisesti loukkaajallesi ja anna sitten hänelle anteeksi. Pidä väylä puhtaana ylös ja samalla tukit Paholaisen elämästäsi ulos.

Kautta koko kirjan Bevere tuo esiin lukuisia esimerkkejä Raamatusta, ja häpeä on tunnustaa, että harva niitä on tainnut panna merkille saati että olisi yrittänyt elää niiden mukaan. Tämäkin synti on kuitenkin meille anteeksiannettu, kun sitä rukouksessa pyydämme ja alamme toteuttaa saamaamme opetusta. Me saamme niin runsaasti rakkautta ja jokapäiväisen anteeksiannon Jumalalta, että on jo aika ruveta jakamaan saamaamme hyvää kaikille ihmisille!

AST

Hylkää myytit - pidä Jeesus
Kun Jumala ei heti paranna - Larry Keefauver (Kuva ja Sana 2000)

Suuret parantamiskokoukset vetävät väkeä. Seurakunnissa julistetaan paranemista kaikista sairauksista. Erilaiset lehdet ja kirjat pursuavat voitokkaita kertomuksia siitä, miten Jumalan avulla on voitettu syöpä, sydänsairaus tai jotakin vastaavaa. Kuitenkin on olemassa lukuisia syvästi uskovaisia ihmisiä, jotka ovat rukoilleet ja joiden puolesta on rukoiltu, eivätkä he silti ole parantuneet. Nämä ihmiset eivät näy lehdissä eikä heistä taideta seurakunnissakaan puhua - ellei sitten siinä sivulauseessa, jossa puhutaan myös uskon heikkoudesta;

Kuinka moni pettyy rukouksissaan? Kuinka moni pettyy uskostaan? Kuinka moni häpeää sitä, ettei parantunutkaan pitkän rukouskokouksen aikana? Kuinka moni ei uskalla edes puhua näistä asioista, ettei häntä vain "heitetä syrjään oikeiden uskovien" joukosta? Missä vaiheessa meistä tuli kaksinaismoralistisia selkäänpuukottajia? Näinkö Jeesus meitä opetti?

Larry Keefauver tarttuu kirjassaan asiaan, josta ei tosiaankaan pidetä meteliä. Asia on kuitenkin tärkeä ja nykyään entistä huomionarvoisempi, koska parantamisen ihmeitä tuntuu tapahtuvan nykyään aiempaa enemmän. Silti nykyäänkin jää moni parantumatta ja monelle sanotaan ystävällisesti, että jos uskosi olisi vahva, olisit parantunut! Keefauver osoittaa tällaisen käsityksen myytiksi, joka pitää purkaa. Hän kuljettaa koko ajan teoksessaan rinnalla Raamatun kohtia, joiden avulla osoittaa, mitä Jeesus todella tarkoitti.

Keefauver esittelee kaikki 41 Jeesuksen tekemää ihmeparantamista, jotka Uudessa Testamentissa on tuotu esille. Yli puolessa näistä ihminen paranee jonkun toisen henkilön uskon ansiosta. 25 tapauksessa usko ei lainkaan vaikuta paranemiseen. Ensimmäinen myytti, joka pitää murtaa, liittyy siis uskon heikkouteen. Paraneminen ei liity siihen, miten vahva ihmisen usko on. Paraneminen on aina Jumalan tahto. Me emme voi määrätä tai ohjata Jumalan tahtoa. Ihmeitä tapahtuu Jumalan kunnian kirkastamiseksi, mutta niihin ei vaikuta ihmisen usko.

"Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,"
Hepr. 12:1-4

Oleellista ei siis ole parantuminen vaan pelastuminen! Me paranemme kyllä, viimeistään iankaikkisuudessa, mutta se ei saa olla meidän tärkein rukousaiheemme. Tärkeintä on pelastua ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja hänen kirkastamisessaan. Aina siihen ei liity paraneminen. Saattaa hyvinkin olla, että emme jääräpäisyyttämme ole kasvaneet siten, kuin Jumala on tarkoittanut, jolloin hän saattaa käyttää hyödykseen sairautta. Jos me sinä aikana ymmärrämme syvällisemmin, mihin Herra meitä on ohjaamassa, on sairaus ollutkin siunaukseksi. Kun tavoite on saavutettu, on paraneminenkin mahdollista. Ehkä me käytämmekin liikaa aikaa ja energiaa hysteeriseen paranemisvimmaan sen sijaan, että kuuntelisimme ja kyselisimme, mihin suuntaan Herra haluaa meitä kasvattaa ja ottaisimme sitten vastaan opetuksen. Samaan aikaan saamme luottaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin Herra parantaa meidät. Lupaahan hän näin:

"Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.
Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;
sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
Sananl. 4:20-22

Keefauver muistuttaa, että meillä on toki oikeus luottaa rukoukseen ja meillä on oikeus hellittämättä rukoilla paranemisen puolesta. Oleellista on, ettemme anna periksi, mutta yhtä oleellista on muistaa, että Jeesus ja pelastus ovat ykkössijalla, paraneminen vasta toisella sijalla. Toinen suuri myytti koskeekin sitten rukousta. Me helposti kuvittelemme, että on vain tietty tapa rukoilla oikein paranemista tai että vain tiettyjen henkilöiden rukoilemana voi parantua. Jeesus ei ole sidottu ulkoisiin eleisiin tai sanoihin eikä varsinkaan henkilöihin. Jeesus paransi jo aikoinaan hyvin yksinkertaisin rukouksin. Rukouksen tehoa ei mitata sanavalinnoilla, toistoilla tai muodolla vaan vanhurskaudella.

Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Jaak. 5:16

Meidät on kutsuttu vapauteen Kristuksessa. Astukaamme tähän vapauteen myös paranemisen suhteen.

AST

Identiteettini on olla Jumalan lapsi

Haluan olla Isin pikkupoika, vaikka jotkut luulevat minun menettäneen järkeni.
Pari vuotta sitten sain Someron Vapaakirkon pastorilta kutsun tulla siellä järjestettävään Isän Sydän -tapahtumaan. Minulle tuli tunne, että sinne täytyy mennä. Father’s House Finland -yhdistyksen edustajat toivat uudella ja yllättävällä tavalla esille Taivaan Isän rakkautta. Niinpä kotiin Forssaan saavuttuani kerroin vaimolleni asiasta niin innostuneesti, että siinä minulle syttyi ajatus mennä kuukauden päästä järjestettävään Isän Sydän -kouluviikkoon. Vaimoni ei ollut mukana Somerolla, mutta hän ajatteli, että nyt on pakko lähteä mukaan katsomaan, että mihin tuo mies nyt on höyrähtänyt.
Kyselin joiltakin tutuilta – kunnon kristityiltä, että mitä mieltä he ovat tällaisista Isän Rakkauden tilaisuuksista. Sain vastaukseksi, että se on varmaankin jotain harhaoppia, joka vie ihmisiä pois Jeesuksesta ja lopuksi pelastuksesta. Mutta kun katsomme Jeesuksen elämää, näemme, että Jeesus puhui aina Isästään, ja katsoessamme Häneen, meistä alkaa tulla Hänen kaltaisiaan ja myös me alamme puhua siitä, mistä Jeesus puhui. Kun Jumala asettaa ennalleen jotain ja ihmiset loukkaantuvat siihen, se ei ole uusi juttu. Se on tapahtunut kaikissa herätyksissä jo ennen Isän Rakkauden ilmestyksen vuodatusta. Se tapahtuu aina, kun saamme takaisin sellaista, mikä on ollut kadoksissa. Nyt on menossa ihana Jumalan liikehdintä, jolloin Hän ilmaisee itsensä Isänä. Kun alamme nähdä, että Jumala on rakkaus, se saa aikaan todellisen muutoksen elämässämme. Sydämemme alkaa parantua ja rakkaus alkaa pysyä siellä. Rakkauden pisaran maistamisesta muodostuu alku Isän Rakkauden elämään ja aivan pian sinä olet se, joka jatkat rakkauden apostolin virkaa. Siksi älä yritä enää olla vain rakkaudellinen, vaan anna Hänen rakastaa sinua tänään. Anna Hänen rakkautensa koko täyteyden vallata sinut.

Minua itseänikin arvelutti sanonta: Isän Rakkaus. Sana isä vaikutti jotenkin pahalta, koska lapsena pelkäsin omaa isääni. Olin vanhin perheen kahdeksasta lapsesta ja siksi minun syytäni olivat kaikki pahuudet mitä tehtiin. Isä kuritti minua ehkä esimerkkinä muille. Tämän seurauksena olin sydämessäni valinnut kulkea pois maallisesta isästäni. Joten ajattelin, että kannattaakohan lainkaan lähteä moiseen viikkoon, mutta sitten tuli mieleeni, että olihan minulla kuitenkin äidin kanssa ollut melko hyvät välit. Ajattelin, että jos siltä kannalta voisi oppia jotain asiasta ja edesmenneiden vanhempien asenteista ja sitä kautta Taivaan Isästä.

Lähdimme näissä mietteissä Isän Sydän -kouluviikkoon. Viikko tuntui kuitenkin olevan aika kallis, mutta kun emme olleet tänä vuonna millään pidemmällä matkallakaan, niin vertasimme hintaa siihen ja ajattelimme: "Tämä on sitten meidän lomamatkamme".
Viikon aikana sisimmässäni alkoikin melkoinen prosessi. Tultuani uskoon, olin kyllä antanut isälleni anteeksi, mutta nyt ymmärsin, että siitä huolimatta olin erottanut sydämeni Hänestä. Viikon aikana opetettiin, että isäsi on ehkä pystynyt antamaan sinulle rakkautta vain 30% ja sinä olisit tarvinnut 80%. Sitten kysyttiin: "Oletko koskaan tunnustanut olevasi oikein isäsi nimellä varustetun miehen poika." Ymmärsin, että en tosiaankaan. Sitten kun tuli aika "soukata" eli maata hiljaista ylistysmusiikkia kuunnellen "likoamassa" Jumalan kasvojen edessä, tunnustin koko sydämestäni, että olen isäni poika. Tämä isäni tunnustaminen oli yllättävä asia. Ymmärsin jotenkin paremmin myös Taivaan Isän omaksi isäkseni ja itseni Hänen lapsekseen. Olihan tästä asiasta ollut päässäni tieto jo vuosikausia, mutta nyt aloin ymmärtää asiaa sydämelläni. Oli jotenkin ihmeellistä käsittää, miten suuri ero on sydämen ja pään uskolla. Kun puhuttiin, että Jeesus vaelsi esimerkillisesti Isän Poikana ja ihmisen poikana, niin koko Raamattu muuttui ikään kuin uudenlaiseksi kirjaksi. Olin todella hämmästynyt, miksi en ollut useiden vuosien uskossa oloni aikana sitä ymmärtänyt. Minun sydämessäni on nyt parin kuukauden ajan ollut käymisprosessi: toisinaan ymmärrän Isän rakkautta jotenkin syvemmin, mutta joinakin päivinä en taas ymmärrä sen kummemmin kuin aikaisemminkaan, eli tieto vaihtelee pään ja sydämen välillä. Olen tunneihmisenä joutunut sisäisesti suureen myllerrykseen.

Kuunnellessani ostamiamme äänitteitä, ymmärsin, että ei minulla ole ollut pojan sydän isääni kohtaan, vaikka olenkin nyt sydämessäni sopinut asiat hänen kanssaan. Muistelin nuoruuden tapahtumia ja sitä kun palasin lomallani kotiin Ruotsista viiden vuoden poissaolon jälkeen. Muistin miten isäni sanoi, että kun hän näki ikkunasta minun kävelevän, olin kuin joku hänen edesmennyt sukulaisensa. Kävelytyyli oli ihan samanlainen. Nyt vasta ymmärsin, että jos minulla olisi silloin ollut pojan sydän, niin olisin ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. En voinut muuta kuin itkeä ja itkeä. Uskon, että Taivaan Isä alkoi muuttaa sydäntäni. Sain sydämeeni paljon lisää ymmärrystä Isän Rakkaudesta ja erilaista Raamatun ymmärtämistä. Olemme toimineet pienessä seurakunnassa n. seitsemän vuotta ja kuulumme vaimoni kanssa seurakunnan perustajajäseniin. Pari vuotta sitten oli "tuulista" kun oivalsin Isän Rakkauden. Sain myös puhelinsoiton: "Arto, pyri olemaan mies, eikä pikkupoika." Tämä sai aikaan masennusta mieleeni kun en osannut tuoda ilmestystä Isän Rakkaudesta niin, että sen olisi toisetkin ymmärtäneet.

Mieleeni tuli ajatuksia, miten huonosti olin toiminut seurakunnassa ja kotona, mutta saman päivän iltana tuli seurakuntaamme vierailevaksi puhujaksi tunnettu Herran palvelija. Hän puhui Jes. 61:1-3: "Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan, ja heidän nimensä on oleva 'vanhurskauden tammet', 'Herran istutus', hänen kirkkautensa ilmoitukseksi"

Olin todella hämmästynyt, kuinka mies puhui suoraan minun tilanteeseeni. En ole usein kokenut Jumalan puhuvan minulle näin suoraan tilanteeseeni. Minun oli pakko nousta ylös ja esittää kiitosaihe. Suuri ilo täytti jälleen sydämeni. Kaikki murhe oli pois pyyhkäisty. Minun oli ihan pakko halata ja pyytää anteeksi kaikilta.

Kävimme sitten myös Isän Sydän -kouluviikkoon osallistuneille tarkoitetussa "Syvemmälle Isän Rakkauteen" -viikonlopussa ja sitten myös seurakuntien vastuunkantajille tarkoitetussa tapahtumassa. Täytyy sanoa, että ne olivat antoisia tilaisuuksia! Ja nyt haluan entistä enemmän olla vain Isin pikkupoika, vaikka tiedän, että jotkut saattavat luulla minun menettäneen järkeni lopullisesti.

-Arto Orre-

Olenko orja vai vapaa

Galatalaiskirjeen viides luku on mielenkiintoinen: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

Eduskunta ja hallitus pohtivat avioliittolakia, säästämistä ja miten suhtautua turvapaikanhakijoihin. Mekin joudumme ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin ja perustelemaan mielipiteitämme. Saanko ja uskallanko sanoa mielipiteeni vapaasti itselleni tärkeistä asioista vai olenko jotenkin sidottu. Kuinka vapaa saan olla? Olenko minä muka orjuuden ikeessä?

Usein kyseenalaistan asioita: Onko ihan pakko toimia näin? Enkö muka ole vapaa itse päättämään asioistani? Mitähän ihmiset minusta ajattelevat jos tekisinkin noin? Mikä on sopivaa minulle kristittynä? Mitä Jumala ajattelee minusta?

Olenko siis vapaa ja kuka määrittää vapauteni rajat? Muiden mielipiteet vaikuttavat yhä enemmän jokapäiväisessä elämässämme: - lakialoitteisiin, lakien tulkintaan, sananvapauteen, omantunnonvapauteen. Lisäksi ajatuksiamme muovaavat maailman tilanne, uutisoinnin vääristely, salailu ja sananvapauden rajoittaminen, trollit, pelit jne.

Eniten minua harmittaa se, miten me itse henkilökohtaisella tasolla annamme näiden vaikuttaa itseemme kyseenalaistamatta mitään ja toisaalta taas teemme itse itsellemme lakeja, joita pitää sitten totella. - Tämän kyllä huomaa paremmin toisissa kuin itsessä.

Vai olemmeko pikkuhiljaa ajautuneet joihinkin tapoihin, joiden alkuperäkin on jo unohtunut? Rakas aviomieheni Arto sanoi kerran vuosia sitten, että hän ei pidä makkarasta missään muodossa. joten meillä astui voimaan makkaralaki. Vähitellen lakkasin edes katsomasta kaupan makkaraosastolle. Lopulta en edes huomannut sitä, kunnes vuosien perästä jostain syystä jääkaappiimme ilmestyi lenkki HK:n sinistä. Eihän ruokaa saa tuhlata, joten laitoin siitä vanhanaikaisesti uunimakkaraa ja perunamuusia lisäksi. - Kas kun et ole tällaista ruokaa ennen laittanut, tämähän on hyvää, Arto ihmetteli. Se oli sen lain loppu! Olin vapautunut makkaralaista.

Jos olen Kristuksen oma, niin sanan mukaan olen vapaa. Silti meillä on lakeja, ja asioita, jotka vaikuttavat elämäämme. Tietenkin jos minulla on jalka poikki, en voi hyppiä tasajalkaa, mutta voin kyllä "konkota" yhdellä jalalla. Jos on fyysinen vika, joka estää liikkumista, niin tietenkin se rajoittaa elämää. Olenko siis vapaa tekemään mitä tahansa, jos on jalka poikki? En tietenkään. Mutta monet ovat seuranneet Nick Vujicic’in elämää. Hänellä ei ole jalkoja eikä käsiä ja hän elää silti täysillä. - Levittäen iloa ja Jumalan rakkautta ympärilleen. Hän elää täysillä puutteistaan huolimatta. Elämmekö me täysillä, olemmeko me vapaita? Mitä eroa on inhimillisellä vapaudella ja Jumalan lapsen vapaudella. Olenko minä sellainen, miksi Jumala on minut luonut?

Itse yritän olla vapaa, mutta minua rajoittaa jo se, että olen luonut itsestäni jonkinlaisen kuvan siitä millainen "Hyvä Irma" olisi. Minun pitäisi olla siisti, puhdas, hillitty, järkevä, järjestelmällinen, auttavainen, rakastettava, hymyilevä jne, enkä pysty rutistamaan itsestäni näitä asioita kuin toisinaan ja hetkellisesti. Mutta salaa kaipaan vapautta heittäytyä lämpimässä ilmastossa pihakeinuun laiskottelemaan, ja odottamaan palvelua kuunnellen linnunlaulua, lehtien hiljaista kahinaa tai voisin puuhastella jotakin mieleistä pientä turhanpäiväistä piperrystä. Liikuntapalvelut eivät ole minua varten ja vastuunotto toisista on liian työlästä, aloitekykyä puuttuu ja oikeastaan olen arka, ja tiedän olevani älykkyydeltäni ja taidoiltani varsin keskitasoinen, joten kaikenlaiset haasteet saavat aikaan reaktion: - Ääh, tää on mulle liian vaikea juttu! Miten kummassa tästäkin taas selvitään, sillä olen jo vanha vanha ihminen ja nimetkin alkavat unohtua. Olen epävarma tekemisistäni ja aina ulos lähtiessä pitää varmistaa, että valot on pois ja avain mukana. Tämä on pintapuolinen mielipiteeni itsestäni.

Minä oletan, että koska olen tällainen, niin enhän minä voi tehdä ja toimia niin kuin tuo ihanan karismaattinen ystäväni, joka on rohkea, räväkkä ja iloinen jo luonteeltaankin ulospäin suuntautunut. Niin ja koska en ole nuori ja rohkea, en kertakaikkiaan voi olla noin spontaani tai kuunnella tuollaista musiikkia.

Mietihän hetki omia olettamuksia itsestäsi. - Millaisena sinä pidät itseäsi.

Itselle asetetut vaatimukset ja itselle asetetut olettamukset rakentavat kahleita ympärillemme. Monet niistä ovat tulleet elämäämme salaa, joidenkin synnyt tiedämme. Olemme tehneet itsellemme lakeja, jotka sitovat meitä ja mielestämme tämä tapa on ainoa oikea tapa elää. Itse teemme lakeja, joita yritämme toteuttaa, ja ikävä kyllä jopa vaatia muitakin noudattamaan. Toisaalta voimme huomata elämässä asioita, jotka ovat kiusallisia ja yritämme vapautua niistä. Mistä tietää mikä on oikeaa vapautta tai mikä on salainen kahle? Kaikkihan näkevät, jos kahleeni on näkyvä, mutta ajatusrakennelmat ja lain kiroukset näkyvät vasta läheisissä ihmissuhteissa ja se tekee monen elämän raskaaksi.

Ovatko kaikki nämä minun tapani ja ajatukseni oikein? Olenko vapaa vai orja? Kristus vapautti vapauteen ja siksi meidän Jeesuksen pelastustyöhön perusteella pitäisi olla vapaita, --- vai olemmeko orjuudessa eli jonkun toisen käskyvallan alla, lain alaisena.
Gal. 5:2
"Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
3. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain."
Paavali puhui ympärileikkauksesta, joka oli Juutalaisille annettu Jumalan lupausliiton merkki ja edellytti Jumalan antamisen lakien tarkkaa noudattamista. Kun Paavali saarnasi Jeesuksen tuomasta uudesta liitosta, hän puhui vapaudesta, joka on nyt voimassa niille, jotka uskovat evankeliumin. He eivät ole enää lain orjia vaan vapaita toimimaan ja elämään täyttä elämää Jumalan kunniaksi Pyhän Hengen ohjauksessa.

Jeesuksen omina olemme siis vapaita, emme lain alla, - paitsi jos olemme tehneet itsellemme lakeja.

Turun mummu ajatteli, että ei ole sopivaa yli 80-vuotiaan kaupunkilaisrouvan laittaa saappaita jalkaansa. Kävimme syyssateiden aikaan hänen luonaan vierailulla ja huomasimme, että jääkaappi oli tyhjä, vaikka kauppa oli lähellä kadun toisella puolella. Ulkona oli sadeilma mutta eteisessä oli uudet mustat saappaat ja sateenvarjo, eikä mummu ollut kuulemma sairastellutkaan. - Enhän MINÄ voi lähteä ulos kumisaappaat jalassa. Mitä koko Turku sanoisi jos MNÄ menisin ulos saappaat jalassa. Mummulla oli saapaslaki!

Kun me puhumme näitä rajoituksiamme sanomme esim.: En voi kertoa työtovereilleni uskostani, hehän pitäisivät minua kummallisina, voisin menettää työpaikkanikin.

Minun on pakko juoda soodavettä, sillä muuten varmasti sairastun.
(Huom. en puhu sairauksien hoitamista vastaan, vaan omista olettamuksista ja luuloista)
En pääse aamulla liikkeelle, ellen saa kupillista kahvia.
Minä taas en voi syödä aamupalaa, - ei vaan ole nälkä vielä silloin.
Minä en voi syödä mitään kello kuuden jälkeen, joten meidän on kyllä kokoonnuttava jo kello neljältä.
Minä en voi lähteä ulos meikkaamatta.
Teepuuöljy auttaa lähes kaikkeen, kysykää vain minulta, sanoo Teepuuöljyn ihmevoimaan uskova.
Höpö höpö.
Jos olisi tulipalo en rupeaisi keittämään kahvia, meikkaamaan tai valitsemaan vaatteita päälleni. Jos olisi oikeasti nälkä, en valitsisi mitä panisin suuhuni ja mihin aikaan. Me olemme tulleet myös hengellisessä elämässä valikoiviksi ja kehittäneet lakeja ja asetuksia siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Monet muistavat vanhastaan nutturasäännöt, korvanappilain ja farkkusanktiot, eihän sellaisilla enää ole väliä – vai onko?
En voi sietää vanhoja virsiä ja tuota kirkon iänikuista liturgiaa ja papin saarnoja, joten en käy kirkossa. Kauneimmat joululaulut –ilta on kyllä eri asia.
Minusta nuo uudet ylistyslaulut ovat pelkkää pumppaamista, ja saarnaajatkin puhuvat vain itsestään ja rahasta. En mene tuollaiseen meuhka-seurakuntaan.
Tuossa kirkossa taas ei puhuta lainkaan helvetistä, joten ne ovat varmasti vääräoppisia.
Tuolla taas palvotaan pyhimyksiä, ajatella ja vielä ihan nykyäänkin En voi mennä mihinkään uskovien yhteyteen, koska kaikissa on vikaa. Siksi toiseksi minua nukuttaa aamuisin.
Ja tuolla kokoukset ovat iltaisin, en voi mennä sinne, kun on töitä heti maanantaina.
Jos me rajoitamme itseämme emmekä ole avoimia uusille asioille ja kokemuksille, emme uskalla lähteä liikkeelle, vaan olemme luoneet ajatuksillamme vankilan itsellemme.

Paavali jatkaa:
4. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi;
te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.

Vankilamme on PELKO, toisten ja omat mielipiteet ovat tulleet laiksi. Jos olemme omien ajatustemme vanki, emme ole vapaita. Silloin olemme langenneet pois armosta, ja Jeesuksen antamasta vapaudesta elää täysillä.

Saammeko me uskovat tehdä mitä tahansa, missä tahansa ja koska tahansa, koska Kristus on vapauttanut meidät laista?

Elämämme tärkeimpiä kysymyksiä ovat: Mitä Jeesus minusta ajattelee? Mitä varten meidät on luotu? Mikä on juuri minun elämäni tarkoitus? Mitä on rakkauden kautta vaikuttava usko, ja vapaus ja miten sen pitäisi näkyä elämässämme?

Olimme loppukesästä pikkupoikien kanssa Lamminrannan lastenaltaalla ja siellä eräs jo täysikasvuisen oloinen pariskunta kiinnitti huomiomme, kun peittelemättömän rohkeasti syleilivät toisiaan siinä toisten silmien edessä. Juttelimme sen jälkeen siitä, miten kaikenlainen röyhkeys seksuaalisuuden alueella on tullut yhä yleisemmäksi. Viime kesänä oli homomarsseja, ne saivat tapahtua ihan rauhassa sananvapauden nimissä, mutta kun Aito avioliitto –teltta on ollut pystyssä Helsingissä niin, johan siellä on vaikka minkälaista häirintää. Se siitä sananvapaudesta. Joku aika takaperin oli niin hienoa, kun aito alaston mummu istui taideteoksena julkisella paikalla lasikaapissa. Tämä itsensä paljastaminen ja alastomuus ja itsensä esille tuonti ja oikeuksien vaatiminen toisten mielipiteitä pilkaten on huoruutta ja yhdenlaista nudismia.
Nykyisin varotetaan nuoria ja lapsia ja miksi ei vanhempiakin laittamasta kuviaan nettiin, mutta samaan aikaan on muotia ottaa selfieitä. Selfiekeppi on kova sana. Voit aina kertoa ystävillesi, missä liikut, kun otat kuvan itsestäsi niin, että taakse mahtuu ympäröivää maisemaa. Lisäksi varsinkin nuorten tyttöjen pitää näyttää rintansa paljaana, miltei napaan asti ja peppuselfie "belfie" pitää ottaa niin, että peppupuoli näyttää seksikkäältä.

Halutaan olla muka vaatteet päällä, mutta oikeastaan ollaan alasti ja tyrkyllä.

Arto kertoi Jumalan puhuneen hänelle, että on olemassa myös hengellistä nudismia. Mitä se sitten on?

Monissa kirkoissa Jumalan sana ja käyttäytymisen ainoa ohjenuora, raamattu, jää omien etujen ja "elämänkatsomusten" varjoon. Vihollisen otteet kovenevat joka sektorilla. Monet poliitikot ja rahamaailman edustajat yrittävät peitellä alastomuuttaan, mutta sen sijaan päivälehtien lööpit ovat täynnä juoruja ja alastomuutta ja julkisuudenhalua. Onko meillä kristityilläkin halu tulla nähdyksi aivan kuin alastomina, kerskua sillä miten valmiita olemme näyttämään epätavallisen rohkeilta kristityiltä. Nyt on jo lesbo-piispoja ja kielletään Jeesuksen jumaluus, tai väitetään että Jumala onkin nainen. Uskonnonopetus halutaan vesittää jne. Onko meillä uskovilla vaara sortua hengelliseen huoruuteen.

Mietimme tätä yhdessä ja ajattelimme, että esim. se miten hyvin osaamme nostaa kätemme oikeaan aikaan tai nousta laulamaan tai rukoilla yhteen ääneen tai uskaltaa tanssia ylistyksen aikana, voisi olla tällaista, jos sen lähteenä ovat väärät motiivit tai yleinen tapa. Jos se ei tule sydämestä, Jumalan kunniaksi, se ikään kuin varmistaa muiden paikalla olevien hyväksynnän. Vaalimme tiettyjä kristillisiä tapoja, ettei kukaan pääsisi syyttämään ja tuomitsemaan.
Myös pätemisen tarve saattaa saada aikaan alastomuuskohtauksen. Halutaan näyttää toisille, miten hengellisiä sitä ollaankaan ja tuodaan esille omaa tietämystä ja taitoja, jotta oma kuva kirkastuisi. Jos käyttäydytään kyseenalaisesti joko seurakunnassa tai sen ulkopuolella on unohtunut, että olemme silti osa Jumalan seurakuntaa ja Jeesuksen ystäviä.

Voimme myös sortua siihen, että hyväksymme "IHAN VIATTOMIA" asioita esim. new agesta: Harrastamme horoskooppeja, keräämme onnenkiviä ja amuletteja taskuihimme ja keräämme enkelikokoelmia onnea tuomaan, jotta emme vaikuttaisi kummallisilta muiden silmissä. Keksimme asioille uusia nimiä, jotta alkuperäinen asia hämärtyisi: esim. kristillinen jooga.

Toiset keräävät viisaita runoja tai itämaiseen viisauteen perustuvia aforismeja ja opettelevat lisäksi raamatunlauseita ulkoa, jotta voivat sitten sopivasti tuoda "viisautensa" esille. Vihollisen teot vain tulevat niin salakavalasti, että tällainen itsensä korostaminen ja paljastaminen vaanii kääriytyneenä hengellisyyden kaapuun. Mielestäni on hengellistä huoruutta on myös se. että jos minä täällä saarnaisin rakkautta ja anteeksiantoa, mikä on tietenkin ihan oikein, mutta jos omassa sydämessä olisi katkeruutta ja vihaa jotakuta Jumalan omaa vastaan tai yleensäkin, jotakin Hänen luomaansa ihmistä kohtaan, olisin juuri sellainen helisevä vaski tai kilisevä kulkunen, josta 1Kor. 13 sanoo:

1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Paavali jatkaa samasta asiasta:
7. Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
8. Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
- 10. Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.
- 13. Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
- 14. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi: Paavali saarnaa vapautusta laista kirouksista ja vapautta Kristuksessa. Me emme ole Juutalaisia, joille laki oli annettu, mutta toki meillä on omat tapamme ja yhteiset lakimme, ja sitten nämä henkilökohtaiset omat vankilamme. Juuri tähän Kristus on tullut tuomaan vapauden ja tulevaisuuden ja toivon ja siten voimme olla myös toinen toisellemme hyvä lähimmäinen. Millainen sinun mielestäsi on hyvä ystävä? Mieti olenko minä itse tällainen ystävä.
Mitä et ainakaan haluaisi, että uskova ystäväsi tekisi? Miten me voisimme rakastaa itseämme?

15. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
16. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

Yksinkertaista eikö totta: olemme vain Hengen kuljetettavana niin homma toimii. Lain kirous EI OLE voimassa, jos olen tullut uskoon. Mutta kun tulee se toinen puoli, se MINÄ ITTE eli oma mieli ja mieliteot eli "liha".
- Minullahan on oikeus tehdä näin ja vaikka muut sanoisivat mitä. Eihän se niitä koske. Tämä on minun asiani. Minä nyt olen tällainen. Jumala on varmaan tarkoittanut minut tällaiseksi persoonalliseksi. En minä mahdu muotteihin. jne.

19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Vakavaa tekstiä! Onneksi me olemme näistä niin kaukana, - vai olemmeko. Luin facebookista Heikki Hilvon päivityksen: "Alistummeko oikuttelevaan kohtaloomme ja annamme sille hengelliseltä kuulostavan uskonnollisen termin: sallimus. Siinä kyydissä lillutaan virran vietävänä kuin lauma kuolleita kaloja. Tai luemmeko Raamatusta, mitkä ovat Isän Jumalan rakkauden lupaukset, mitä on Jeesuksen armon seuraaminen ja osallisuus Pyhän Hengen ohjaukseen, mitä hengellinen taistelu ja uskon merkitys. Silloin olemme kuin hopeakylkiset lohet, jotka nauttivat uimisesta vastavirtaan ja hyppimisestä koskesta toiseen. Sellainen on uskovaisen lohen luonto. Olemmeko me niitä lohia. Lohella on voimakas vapaa luonto, joka vetää sitä kohti omaa päämääräänsä esteistä välittämättä. Sellaista vapautta ja määrätietoisuutta meille on tarjolla: ei kahleita, ei vankiloita vaan Isältä saatu tehtävä, ja Pyhän Hengen ohjaus ja opastus vaikeissakin elämäntilanteissa, jos vain päätämme seurata Herraa täysillä, ei omia vaivoja valitellen ja omilla ehdoilla eikä omien ajatuslukkojen vankiloissa.
Älä anna enää sitoa itseäsi orjuuden ikeeseen, voi olla että jo nyt olet miettinyt omaa elämääsi ja haluat pyytää Jeesusta avaamaan lukkojasi ja tulla Jumalan mielen mukaiseksi ihmiseksi, sanoen: Minä sanoudun irti siitä mikä minua sitoo, auta minua siinä. Jos aivan todella näin haluat, niin heittäydy rohkeasti Jumalan käsiin ilman ehtoja, hän pitää huolen, että lukot murtuvat, älä epäile sillä: Joh. 8:34-36 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Kristityllä Jeesuksen omalla on vapaus olla tekemättä syntiä, on vapaus tehdä oikein, on vapaus valita hyvän ja pahan välillä ja Jeesus itse lunasti meille voiton pahan vallasta, jos vain uskomme sen."

22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23. Sellaista vastaan ei ole laki.
24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
26. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.

Nykyään kun maalliset lait ovat olemassa ja meidän tulee toimia tämän maan lakien mukaan vaikka ne sotivat omaatuntoamme vastaan, tehdään kuin Jeesus teki. Hän maksoi veronsa sanoen: annetaan keisarille se mikä on keisarin ja Jumalalle se mikä on Jumalan.

JOTEN Jumalalle annetaan aina kunnia -- aina ja ikuisesti. Vain Jeesus voi vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta. Kaikissa uskonnoissa kamppaillaan synnin kanssa, koska niissä ei ole voimaa tehdä ihmistä vapaaksi. Askeettinen elämä ja pitkä lista sääntöjä ei muuta ihmisen syntistä sydäntä puhtaaksi. Tahdonlujuudella voi päästä joistakin paheista irti mutta ainoastaan Jeesuksen veri voi puhdistaa ihmisen, ja ainoastaan Jeesuksen lunastustyö voi vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta. Ihmeitä ja merkkejä, profetioita ja kielilläpuhumista suurempi merkki ihmisille on se, että meistä näkyy Jumalan epäitsekäs rakkaus sekä pyhä ja puhdas elämä. Se on vapautta! Mikään ei ole mahtavampaa kuin heijastaa Jumalan luonnetta ihmisille ja toimia sillä paikalla, jonka Jumala on itse kutakin varten ajatellut. Meillä on valtava etuoikeus olla maailman valona! Vietetään aikaa Jumalan kanssa, koska silloin meistä alkaa loistaa Hänen luonteensa ja valonsa. Jokainen Jeesuksen seuraaja on kutsuttu yliluonnolliseen elämään. Pyhä Henki asuu sinussa ja tekee mahdolliseksi kaiken tämän, ja paljon enemmän! Kaikki kunnia Jeesukselle Kristukselle

-Irma Orre-